Skip to content

Armollisuutta, rohkeutta ja ripaus glooriaa

Glorian ja Glorian Kodin päätoimittaja Saila-Mari Kohtala ei kaihda epäonnistumista. Tapasimme Saila-Marin ja oivalsimme, että kenties juuri siinä piilee avaimet onnistumiseen.

Hei Saila-Mari! Mitä sinulle kuuluu?

Muutimme joulun pyhinä uuteen kotiin ja se oli silkkaa kauhua. Aivan vasta myös toimistollamme oli sisäinen muutto ja samaan syssyyn uudistimme Glorian. Nyt tilanne sekä töissä että kotona alkaa kuitenkin olla tasoittunut, joten hyvää kuuluu. Olemme kotona 9- ja 11-vuotiaiden poikiemme kanssa yhdessä sopineet, että joka ilta kahdeksalta laitetaan kaikki laitteet pois. Iltarauha ja yhteisen ajan viettäminen on pieni asia, mutta sillä on suuri vaikutus.

Uusi kotimme sijaitsee paikassa, josta ulos astuttaessa meri on vastassa. Arkeni on muuttunut niin, että saatan mennä tunnelmoimaan rantaan tai käydä ennen töihin menoa Uunisaaressa. Edellisestäkin kodistani kuljin usein meren äärelle, mutta usein sellaisina aurinkoisina päivinä, kun moni muukin oli saanut saman ajatuksen. Nyt olen siellä millä säällä vain ja tuntuu, että olen yksin ja meri on vain minulle. Se on ihanaa.

Kerro vähän työhistoriastasi. Kuinka päädyit tähän pisteeseen?

Muoti ja design ovat tulleet elämääni jo lapsena. Jos äitini ei olisi päätynyt ruustinnaksi, hänellä olisi varmasti ollut oma ompelimo. Äitini oli hyvin muodikas ja ompeli, kutoi ja neuloi. Uskon perineeni häneltä intohimoni estetiikkaan ja isältäni musiikkiin ja taiteeseen. Mummini koti oli taianomainen. Työkseen hän toimi kauppiaana miehensä kanssa, mutta sielultaan hän oli sisustussuunnittelija ja taiteilija. Jokaisella mummini kodin huoneella oli oma värinsä, se oli kuin taikatalo, jonka uskon tartuttaneen minuunkin innostuksen kauniisiin ja ihmeellisiin tiloihin.

Olen koulutukseltani sosiaalipsykologi. Oppi, joka yhdistää yhteiskunnan ja yksilön, on ollut minulle hyödyksi monessa käänteessä ammatillisella polullani ja pätee yhä tarjoten lisänäkökulmaa työhön. Olen työskennellyt laajalti median ja markkinoinnin parissa muiden muassa strategiajohtajana, konseptisuunnittelijana, kehityspäällikkönä ja maajohtajana. Kun Glorialta kysyttiin, kiinnostaisiko minua paikka päätoimittajana, olin jo ajatellut, etten enää työskentelisi mediapuolella. Mutta Gloria! Jos olisin kieltäytynyt, olisin katunut viimeistään keinutuolissa. Nyt minulla on suuri kunnia työskennellä kahden intohimoni, muodin ja designin, parissa Glorian ja Glorian Kodin päätoimittajana. Koen olevani hyvin onnekas ja olen kiitollinen siitä, että tielleni on sattunut ihmisiä, jotka ovat muistaneet ja tukeneet minua.

”On hyvä säilyttää tekemisissään tietynlainen armollisuus ja keskittää voimavarat siihen, mikä on merkityksellisintä.”

Luotsaat kahta aikakauslehteä. Mitä printtimediamaailmalle sinun näkökulmastasi kuuluu?

Uskon, että vaikka markkina ehkä pienenee, se ei katoa. Kohderyhmälehdille ja esteettisille julkaisuille on aina tilaa. Tietyt asiat halutaan säilyttää fyysisinä kokemuksina: lehdestä kuvan tai sivun repäisy on aivan eri asia kuin hektinen klikkailu Pinterestissä. Nämä eivät toki poissulje toisiaan, mutta kuvan kiinnittäminen teipillä omaan, konkreettiseen kollaasiin on jotenkin henkilökohtaisempaa ja salaisempaa.

On ihana keskittyä tekemään hyvää, laadukasta julkaisua huolehtimatta liiaksi sitä, että pitäisi yhtäaikaisesti näkyä lukuisilla eri alustoilla. Aasinsillalla tästä tavallaan pääseekin Habitaren tämänvuotiseen teemaan Taito elää: se, että tekee valintoja vastuullisemman ja ekologisen henkilökohtaisen elämän puolesta on tietysti tärkeää, mutta panikoinnilla sitä työtä ei saa tehdyksi vaan on hyvä säilyttää tekemisissään tietynlainen armollisuus ja keskittää voimavarat siihen, mikä on merkityksellisintä.

”Habitaren rakennusvaihe on jäänyt minulla erityisen lämpimänä muistona mieleen. Siellä vallitsi jännä yhteisöllisyys, kuin salaseura. Olin ehkä vähän ujo enkä juuri tuntenut ketään, mutta rakennusaikana aistittavissa ollut toverillinen henki tuntui ihanalta.”

Minkälainen historia sinulla on Habitaren kanssa?

Olin vuosia sitten Creannolla töissä ja Habitare oli siellä iso juttu, johon satsattiin ja jota suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Habitaren rakennusvaihe on jäänyt minulla erityisen lämpimänä muistona mieleen. Siellä vallitsi jännä yhteisöllisyys, kuin salaseura. Olin ehkä vähän ujo enkä juuri tuntenut ketään, mutta rakennusaikana aistittavissa ollut toverillinen henki tuntui ihanalta. Tapahtuman jälkeinen purku oli haikea hetki, joka alkoi aivan yhtäkkiä ja liki julmasti. Se oli surrealistinen kokemus, kuin uni. Gloria Fashion Show on kokemuksena samansukuinen: hurjan intensiivinen, tuskainen ja pitkä taipale, joka yhtäkkiä vain päättyy. Sitten on takki tyhjänä, hirveän haikea mutta samalla todella onnellinen olo.

Kenelle Gloria ja Glorian Koti ovat?

Glorian Koti on profiililtaan vähän erilainen kuin sisustuslehdet yleensä. Minun aikanani olemme palanneet ylellisempään yleistunnelmaan mutta pidämme silti huolta siitä, että kokonaisuus on monipuolinen. Uskallamme kuitenkin nostaa lehdessämme sellaisiakin koteja, jotka saavat olla jopa vähän övereitä. Ne ovat esteettistä silmänkarkkia ja lehtemme on fiilistelyä varten!

Gloria on kansainvälisen tason laadukas muoti-, kauneus- ja lifestylelehti aikuiselle naiselle: iättömän laatunaisen lehti. Gloria syntyi vuonna 1987 ja sen ajan Suomessa oli varsin rohkea veto tuoda markkinoille lehti, jossa uskalletaan olla rinta rottingilla.

”Hyvä esimerkki tekemistämme hankinnoista on, kun Lincoln hankki keittiöömme jyväskyläläisessä kirkossa järjestetystä huutokaupasta Louis Poulsenin valaisimet ajalta, kun ne tehtiin vielä käsin.”

Mikä tekee kodin?

Meillä ei sisusteta. Tavatessani mieheni Lincolnin olin juuri ostanut oman asunnon ja asuimme siellä yhdessä pitkään. Olen aina rakastanut kirpputoreja ja vintagea ja Lincolnin myötä kotiin tuli taide ja design, joita hän kerää. Siihen oli alkuun tottuminen: asunnossa oli vaikkapa Pariisista ostamani keraaminen Eiffel-torni, joka piti laittaa piiloon ja puolivitsillä totesinkin, että minut on sisustettu ulos kodistani.

Hyvä esimerkki tekemistämme hankinnoista on, kun Lincoln hankki keittiöömme jyväskyläläisessä kirkossa järjestetystä huutokaupasta Louis Poulsenin valaisimet ajalta, kun ne tehtiin vielä käsin. Valaisimet ovat vähän vinkurallaan ja tuottavat niin paljon iloa, kun aamuisin katson niitä. Se, että esineessä on käsityön leima tai taidokkaan muotoilun jälki, tekee siitä nautinnollisen tarkastella.

Mieheni avulla olen oppinut ja löytänyt merkityksellisyyttä tarkoin valikoiduista esineistä ja teoksista. Jos jotakin pitää uusia, se tehdään todella tarkkaan harkiten. En halua väheksyä keraamista Eiffel-torniani, mutta jossakin vaiheessa huomasinkin, etten kaipaa sitä tai muita koristuksia enää – sen sijaan katselen kodissamme ennemmin tarkoin valittuja teoksia, jotka räjäyttävät tajunnan sielukkuudellaan.

”Olen todella sopeutuvainen: jos lähellä on meri ja merimaisema, niin voin olla missä vain.”

Missä sinä olet kuin kotonasi, kun et ole kotona?

Olen kotoisin Kannuksesta Keski-Pohjanmaata, mutta meren läheisyys on aina ollut minulle todella tärkeää. Se ei välttämättä tarkoita, että meren pitäisi jatkuvasti olla näkökentässä vaan riittää, että aistin sen olevan jossakin lähettyvillä ja voin mennä sen luokse milloin vain. Olen todella sopeutuvainen: jos lähellä on meri ja merimaisema, niin voin olla missä vain. Mitä suurempi meri, sen ihanampi! Olimme Sansibarilla joitakin kesiä sitten ja siellä Intian valtameren vuorovesivaihtelu ja vallitseva äänimaisema olivat jotakin aivan käsittämätöntä. Sukumme saarimökki Himangalla on paikka, joka tulee uniini usein. Jos haluan luoda mieleeni paikan rauhoittumiselle, niin löydän itseni aina sen saaren kallioilta.

Mikä on elämäsi paras oivallus?

Olen oppinut, ettei epäonnistuminen ole niin vaarallista, vaan kannattaa vain kokeilla ja tehdä. Olen elämässäni saanut potkut ja menettänyt paljon rahaa, mutta siihen ei kuole. Voisin loputtomasti jäädä vellomaan kokemiini vastoinkäymisiin mutta voin myös miettiä, että olen nyt tässä. Se, miten elämänsä sanoittaa, on merkityksellistä.

Rentous on kaikkein tärkein ohjenuorani. Koen, että minulla on elämässäni käynnissä ihana vaihe. Työn tekemisessä ja vanhemmuudessa yhdistyy rentous, mutta se ei suinkaan tarkoita, että suhtautuisin asioihin ylimalkaisesti. Moni asia sujuu hyvin omalla painollaan, kun uskaltaa luottaa ja ajatella hyvää muista ihmisistä sekä tilanteista: nykyään poikamme tulevat iltaisin kello kahdeksan itse vaatimaan meitä laittamaan laitteet pois.

 

 

Teksti: Hanna-Katariina Mononen, kuva: Gloria