Habitare 50 vuotta – mutta mistä kaikki alkoikaan?

Viisikymppisen Habitaren tarina on tehty suomalaisista kodeista ja sisustuksista, muotoilijoista ja muotoilusta – ja kietoutuu lujasti Avotakan ympärille. Mukana on myös pala Italiaa, sillä Abitare on italiaksi verbi asua.

Vähänkö jännitti? Minun piti pitää puhe erään syksyn Habitare-messujen avajaisissa, ja läsnä oli tietenkin paljon arvovaltaista väkeä. Vaan ei huolta. Olin Avotakan silloisena päätoimittajana perehtynyt vuonna 1967 perustetun lehden historiaan, ja siitä sopi annostella sanomiseen näppärää itsekehua.

Habitare pohjaa nimittäin Avotakan toimituksen ja ilmeisesti lehden ensimmäisen päätoimittajan Sauli Sipilän ideaan. Edistyksellinen ja alkuaan jopa elitistinen sisustuslehti oli levittänyt viihtyisän asumisen asiaa ja tuonut myös terveisiä kansainvälisiltä messuilta eri puolilta Eurooppaa. Suomesta vastaavat sisustusmessut puuttuivat. Siis toimeen!

Katse huolettomaan tulevaan

Tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettävän Habitaren ensi näytös tapahtui keväällä 1970 – tarkalleen 17.–26.4.1970 – Messuhallissa Helsingin Mannerheimintien varrella.

Etukäteen tapahtumaa ja sen teemoja viihtyisä asuminen, vapaa-aika ja tulevaisuus mainostettiin myös englanninkielisin termein leisure, cosy dwelling ja future. Laaja-alaisen erikoisnäyttelyn piiriin sanottiin kootun kaiken, mikä liittyy jokaisen yksityiselämän keskeisimpiin tekijöihin – kotiin, asumiseen, harrastuksiin ja vapaa-ajan viettoon.

”Elintason nousu ja vapaa-ajan lisääntyminen ovat nykyisin usein mainittu käsitepari, kiistattomia tosiasioita. Mutta miten ne vaikuttavat meidän elämäämme ja miten me käytämme niitä hyväksemme, ovat kysymyksiä, joihin kukin tahollaan hakee vastausta. Habitare 70 pyrkii omalta osaltaan auttamaan vastausten löytymisessä. Sen esittelemät tuoteryhmät ja teemat, esimerkiksi asunnot, sisustaminen, asumisen koneistuminen, keittiö laitteineen, pihapiiri, kodin yhteydet yhteiskuntaan (terveys, vakuutukset, lasten kasvatus ja hoito), rakentaminen ja asunnon suunnittelu, vapaa-ajan harrastukset, muoti ja kotoiset asusteet, liittyvät läheisesti jokaisen elämään. Eikä Habitare 70 aio vain esitellä, vaan myös opastaa, antaa neuvoja sekä yleisesti että yksityiselle kysyjälle.”

Näin mahtipontiseen ohjelmaan tukeutui uutuusmessujen näyttelytoimikunta eli Avotakka-lehti, Asuntohallitus, Suomen Arkkitehtiliitto, Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ja Osuuskunta Suomen Messut, joka vastasi käytännön järjestelyistä.

Kalusteita ja kalastusta

Nykypäivänä ensimmäisen Habitaren aihelaajuus hieman huvittaa: esille tuodaan kalustuksen ja pintamateriaalien ohella esimerkiksi kertakäyttöastiastot sekä vapaa-aikaan liitetyt kuntolaitteet ja leikkikalut, matkailuperävaunut sekä luonnonsuojelu ja riistanhoito, myös metsästys ja kalastus.

Tyyli on toki taattu, esimerkiksi Avotakan näyttelyosaston suunnitteli sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuro ja kävijöitä palveli lehden asiantunteva toimittaja- ja avustajakunta, muun muassa huippumuodikkaaseen valkoiseen nahkahaalariin pukeutunut nuori toimittaja. Kainosti ylpeiltiin, että ”opastuksen ohella lehti ilmestyy Habitare-näyttelyssä audiovisuaalisesti monitorien välittämän oman televisio-ohjelman ja diaesitysten avulla”.

Avotakan Habitare 70 -erikoisnumerosta mainittakoon jutut Jalankulku, ihmisen etuoikeus ja Pystymmekö pelastamaan elinympäristömme? Aika yllättävää ja edistyksellistä 50 vuotta sitten, eikös? A-lehtien uutukaisen toimitalon studioon oli rakennettu Vuokko Laakson, Simo Heikkilän ja Maire Revellin suunnittelemat lastenhuoneet sekä asumisen komponenteista koottu 50 neliön värikäs kerrostalomiljöö, jonne juttutekstin mukaan pääsee suoraan kadulta hissillä ja ehkä myöhemmin paineilmalla. Imuri vetää asukkaan oman lokeron kohdalla sisälle. Ympäristöä kontrolloidaan kodinsisäisellä televisiojärjestelmällä, ja sisustuselementtejä ennakoidaan valmistettavan vakuumitekniikalla. Ihanaa utopiaa, ajateltu vuoteen 1979.

Toukokuisessa erikoisnumerossa oli sisällöstä englanninkielinen tiivistelmä, mutta vuodenvaihteessa oli jo pantu paremmaksi: Finnmilieu 70 ilmestyi viisikielisenä, niin kansainvälisenä että.

Mukana alan konkarit

Ensimmäisillä Habitare-messuilla oli yli 130 osastoa ja näytteilleasettajaa, alan kerma. Esillä olivat muun muassa AEG-kodinkoneet, Damixa-hanat, sinipiiat, Tikkurilan maalit ja Helo-kiukaat sekä yhä menestyksekkäät toimijat kuten esimerkiksi Artek, Marimekko, Orient-Occident ja Skanno.

Sisustusalan yritykset haluavat nykyisinkin esitellä osaamistaan ja tuotteitaan Habitaressa tai messujen aikaan toimipisteissään tai yhteisnäyttelyissä. Suuri yleisö ja ammattilaiset kiittävät: kerralla näkee niin paljon ja niin monenlaista. Jos taloudellisesti laihoina vuosina on nähty sen seitsemän ostetuimman sohvan kopionkopiota, toiveikkaina aikoina on uskallettu irrotella ja haastaa katsojaa etsimään uutta.

Habitaren Signals-trendinäyttelyyn on aina koottu trendianalyytikkojen näkemykset siitä, mitkä ilmiöt, materiaalit, muodot ja värit ilmentävät parhaiten tulevia tuulahduksia, siis maailmanmenoa sisustuksellisesti. Myös kierrätys ja tuotannon hävikkiaineiden käyttö on tänä päivänä hienosti huomioitu.

Hyvän muodon puolesta

Alussa mainitun puheen päätteeksi jaoin Avotakan perinteisen Habitare-stipendin – muistaakseni vuoden 2001 palkitulle Ilkka Suppaselle, joka myös suunnittelee Habitaren näyttelyarkkitehtuurin juhlavuonna 2020. Lehti antoi ensimmäisen tunnustuspalkintonsa jo vuonna 1981 ja poikkeuksellisesti kahdelle, Simo Heikkilälle ja Yrjö Viherheimolle. Messut järjestettiin pitkään kahden vuoden välein, joten palkittujakin on ollut vuorovuosin, muun muassa Hannele Bonsdorff, Stefan Lindfors, Tuula Falk, Pasi Pänkäläinen, Petri Vainio, Samuli Naamanka ja Jukka Korpihete.

Lehden stipendillä on nostettu esiin ja kannustettu nuoria suunnittelijoita, jotka ovat jollain lailla ehtineet näyttää kykynsä mutta ovat vielä useimmille melko tuntemattomia. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että tosi hyvin on osattu ennakoida tulevat suuruudet ja sisustuksen suunnannäyttäjät.

Avainsana on tietysti muotoilu. Hyvä design tuo viihtyisyyttä, kauneutta ja toimivuutta kotiin ja työtiloihin.

Vaikka Habitare on kaupallinen myynninedistämistapahtuma, se tarjoaa valmistajille ja maahantuojille tilaisuuden esittää parastaan. Laajalla skaalalla ja yhä komeammilla osastoilla. Minua ovat aina ilahduttaneet myös alan opiskelijoiden suunnittelukilpailujen ideat ja tuotokset, oppilaitosten näyttelyt sekä Protoshop, joka esittelee vuosittain 10–12 uutta tuoteideaa. Hyvällä onnella ja oikeilla kontakteilla suunnittelija saa kenties vielä keskeneräisen malli-ideansa tuotantoon ja myyntiin. Julkisuus voi ainakin synnyttää uutta yhteistyötä.

Syksyllä 2009 messuorganisaatio ja Designmuseo esittelivät messuilla 2000-luvun kiinnostavimmista ratkaisuista kootun 31 designtuotteen kokonaisuuden eli Habitare Collection -näyttelyn. Näyttelyesineet siirtyivät museoon, ja valikoima täydentyy vähitellen.

Avotakka on julkaissut useana vuonna erikoisnumeron, joka piti sisällään Habitare-messujen näytteilleasettajaluettelon. Toimitus esitteli osallistujien uutuustuotteita ja näytti jutuissa, miten valikoidut kalusteet, tekstiilit, pientuotteet ja pintamateriaalit sopivat suomalaiskoteihin – ja myös tuttujen klassikoiden seuraan. Valmistelu-urakka oli mittava, sillä kymmeniin yrityksiin lähetettiin ennakkoon kyselyt messuille tulevista uutuuksista ja toivottiin, että edes jotain olisi valmiina tai mallikappaleina jo kauan ennen syyskuista messuaikaa. Studiolla kuvattiin sisustuksia yleensä heinäkuussa, erikoisnumero ilmestyi ennen messuja. Jälkihuoltoa ja täydennystä olivat messuilta kootut löydöt ja iloiset kekkerit yhteistyökumppaneiden kanssa, kippis ja kiitos!

Pala Italiaa

Juha Numminen kirjoittaa A-lehtitalon historiikissa, että Avotakan syntyyn vaikuttivat 1960-luvun puolivälin voimakas nousukausi, hyvinvoinnin kasvu ja kaupungistumista seurannut, ydinperheen ympärille keskittynyt elämä. Koti ja asuminen tulivat entistä tärkeämmiksi. Samat seikat edistivät messujenkin syntyä.

Näyttäväksi suunnitellun kuukausijulkaisun esikuva on italialainen Abitare-lehti, ja arvata saattaa, että sinne juontaa myös messujen latina-pohjainen nimi. Abitare on italiaksi verbi asua. Suomen Messujen näyttelyohjelmaan ovat kuuluneet muun muassa Venenäyttely, Elintarvikemessut ja Konttoritekniikan näyttely, joten nimenäkin Habitare edustaa jo aiempaa ylevämpää ja kansainvälisempää linjaa.

Avotakan ensimmäisen toimituksen edustajat muistavat, kuinka paljon lehdestä käytiin varsinkin Tukholman, Kööpenhaminan, Frankfurtin ja Milanon messuilla. Ulkomaiset vaikutteet olivat tärkeitä. Syy tai seuraus: lehden alkuvuosien toimittaja Arja Luukela päätyi myöhemmin Italiaan ja moniksi vuosiksi ison Interni-lehden toimituspäälliköksi. Hän on aina monin tavoin edistänyt suomalaisen designin maailmanmainetta.

Ilon kautta

Ensimmäisen Habitaren mainoksessa sanotaan, että näyttely on täynnä vihjeitä kiireisen työelämän vastapainoksi.

”Se on iloisen asumisen ja elämisen näyttely, käykää hakemassa uutta väriä elämäänne.”

Siinä se, myös tänään.

Soili Ukkola on toimittaja ja Avotakan entinen päätoimittaja, jonka työuran parhaat vuosikymmenet ovat kuluneet asumisen ja sisustuksen parissa.