Pia Sievinen -

Luonnoksista nykymuotoiluksi – 10+ minitarinaa Habitaren Protoshop-näyttelyn tuotteista 1/2

 

Habitaren prototyyppejä ja tuoteideoita esittelevän Protoshop-näyttelyn tuotteet ovat kymmenen vuoden aikana löytäneet tiensä mm. Hakolan, Lapuan Kankureiden, Saas Instrumentsin ja Biolanin kokoelmiin.

 

”Etsimme oivaltavia uudenlaisia ideoita, joissa on tuotepotentiaalia. Kävimme äskettäin läpi kaikki 107 Protoshopissa esiteltyä työtä ja totesimme, että vanhimmatkin ovat vielä yllättävän ajankohtaisia”, Habitaressa 2018 kymmenettä kertaa nähtävän Protoshop-näyttelyn kuratoivat Imu Designin Elina Aalto, Krista Kosonen ja Saara Renvall kiteyttävät näyttelyn konseptin.

Vuosi 2014 oli Protoshopille erinomainen. Aoi Yoshizawan Aino-huopa ja Anni Pitkäjärven Lempi-hylly menivät nopeasti tuotantoon Lapuan Kankureille ja Hakolalle.

”Niitä näkee jatkuvasti eri yhteyksissä. Aino-huovan näimme viime viikolla seoulilaisessa liikkeessä”, Aalto ja Renvall kertovat.

 

Tarina 1 – Minjia Wang: A Family Baby Vase, 2014

 

 

”Ajatus maljakoista syntyi, kun olin Aallon opiskeluvaihdossa Japanissa. Ensimmäinen projektimme liittyi kukka-astiaan. Japanilaisessa kulttuurissa kukka-asetelmat ovat eräänlainen uskonto. Pidän japanilaisista maljakoista: ne ovat seesteisiä, luonnollisia ja koristelemattomia. Minun näkökulmastani maljakon suunnittelu on aika erilaista. Suunnittelemani maljakot näyttäytyvät tunteisiin vetoavina ja leikkisinä, vaikkakin minimalistisina.

Idea Protoshopissa nähtyyn maljakkoon tuli siitä, että halusin suunnitella maljakkosarjan, joka olisi kuin perhe. Kolmen maljakon muoto syntyi käsin muotoilemalla. Niistä tuli luonnollisia ja ihmisenkaltaisia. Japanissa keskityin materiaalikokeiluihin: tutustuin paikalliseen saveen ja pinnoitteisiin. Kun muutin takaisin Suomeen, värit toimivat inspiraationani. Siksi niistä tuli harmaita, violetteja ja vihreitä.

Olin tuolloin suunnittelijanurani alussa. Muistan edelleen, miten jännittävää oli saada viesti Protoshopista. Päätin ryhtyä riippumattomaksi suunnittelijaksi tuon näyttelyn innoittamana. Yritin myös myydä maljakoitani joissain myymälöissä Euroopassa. Se että ansaitsin rahaa käsin tekemästäni keramiikasta, merkitsi minulle todella paljon.

Nykysin toimin kokoaikaisena keraamikkona ja tuotesuunnittelijana Kiinassa, jonne muutin takaisin vuonna 2015 Aallosta valmistuttuani. Perustin kotikaupunkiini oman keramiikkastudion. Teen edelleen myyntiin Baby Vasea, nykyään viidessä värissä, jotka muistuttavat minua Suomesta. Kutsun kokoelmaa Helsinki Springiksi.”

 

”Päätin ryhtyä riippumattomaksi suunnittelijaksi Protoshopin innoittamana.”

 

 

Tarina 2 – Aoi Yoshizawa: Moufu-huopa (nyk. Aino), Lapuan Kankurit, 2014

 

 

 

”Näin kirjastossa mielettömän kirjan perinteisistä suomalaisista ryijyistä. Siinä oli ryijy, jossa oli villasta kudottu toistumaton geometrinen kuvio. Päätin luoda villaisen huovan, jossa päivitin ryijy-tradition moderniin kodinsisustukseen sopivaksi. Arvostan kädentaitoja ja tekemisen teknistä prosessia todella paljon ja haen töihini inspiraatiota käsityötraditioista.

Ensin piirsin toistuvan kuvion soveltamalla perinteisiä geometrisiä kuvioita moderniin suunnitteluun. Kuvio testattiin kutomalla käsin kangaspuilla. Testasin ja tein paljon tilkkuja. Protoshopin prototyyppiä varten kudoin huovat HAMKin teollisilla kangaspuilla. Kokeilin huovutustekniikoita luodakseni huopaan pehmeämmän tuntuman, ja kokeilin hapsuja. Yksityiskohdilla on tärkeä rooli. Oli myös tärkeää pitää mielessä teollisen tuotannon mahdollisuus. Halusin todella tuotteen päätyvän tuotantoon ja monen ihmisen käyttöön.

Protoshop oli mahdollisuus tuoda itseä esiin suunnittelijana. Oli erittäin mielenkiintoista esitellä prototyyppiä yleisölle ja saada palautetta. Huomasin, miten tärkeää on näyttää ihmisille sitä mitä on tehnyt ja suunnitellut – eihän kukaan voisi sitä muuten tietää. Olen saanut huopia käyttäneiltä ihmisiltä hyvää palautetta sen jälkeen, kun Lapuan Kankurit otti Ainon tuotantoon. Moni kertoi huovan sopivan erittäin hyvin heidän kotinsa sisustukseen ja että huovat todella ovat lämpimiä ja mukavia talviaikaan.

Työskentelen freelancerina. Juuri nyt suunnittelen verhoja julkiseen tilaan ja printtikuoseja lastenvaatteisiin. Teen myös taidetta omiin projekteihini, mikä on hyvin jännittävää. Suunnittelen kutovani käsin seinävaatteita.”

Kuva/Yoshizawa: Aino Huhtaniemi

 

”Halusin todella tuotteen päätyvän tuotantoon ja monen ihmisen käyttöön.”

 

 

Tarina 3 – Anni Pitkäjärvi: Lempi, Hakola Oy, 2014, ja Pinna, OK design, 2015

 

 

”Lempiä suunnitellessani fiilistelin paljon art deco -ajan kalusteita ja etenkin hyllyjä, joissa oli kaksi hyllylevyä kahden pyöreän kehän välissä. Tein tuosta kalusteesta oman tulkintani tähän päivään.

Parisen vuotta sitten vierailin ystävien luona, ja heillä oli perinteinen suorakulmainen hattuhylly ja siinä tanko takeille. Muistan kun hyllyltä tippui lapanen, eikä se millään suostunut menemään sinne takaisin tai pysymään siellä. Tästä sain idean korin muotoisesta hyllystä, josta lapaset eivät tipu ja jonka reunaan saa henkarin roikkumaan. Näin syntyi Pinna.

Suunnitteluprosessi eteni melko nopeasti. Parin ensimmäisen idean pohjalta tein jo proton, joka ei vielä siinä vaiheessa ollut kokoon taittuva. Protoshop-näyttelyyn mennessä olin kehittänyt Lempi-hyllyä eteenpäin, jolloin se mahtui jo litteään pakettiin. Pinnan kohdalla tein useamman 3D-mallinnuksen ja kyselin ihmisiltä mielipidettä tuotteesta.

Protoshop oli hieno mahdollisuus saada näkyvyyttä tuotteille ja tunnettavuutta omalle suunnittelijaidentiteetille. Moni kävijä halusi ostaa Lempi-hyllyn suoraan messuosaston seinästä. Ihmisten positiiviset reaktiot yllättivät täysin. Oli mukavaa kuulla ihmisten ajatuksia siitä, mihin he laittaisivat hyllyn kotonaan ja mitä siinä mahdollisesti säilyttäisivät. Pinnan kanssa kävi samoin kun Lempi-hyllyn. Moni kyseli, josko protoja voisi ostaa. Onneksi tuote sai valmistajan jo samana syksynä ja tuli myyntiin vuodenvaihteen jälkeen.

Näkyvyys on poikinut minulle uusia projekteja, ja moni muistaakin minut ensisijaisesti Lempi-hyllystä ja sen jälkeen tulleesta Pinnasta. Tällä hetkellä viimeistelen maisteriopintojani Aalto-yliopistossa ja työskentelen freelancer-kalustesuunnittelijana suomalaisille ja tanskalaisille yrityksille.”

 

”Moni kävijä halusi ostaa Lempi-hyllyn suoraan messuosaston seinästä.”

 

 

Tarina 4 – Jesse Pietilä: Posture, Selki-asema, 2009 (ei enää tuotannossa)

 

 

”Suunnittelin jalkavalaisimen, jossa innoituksen lähteenä oli ihmisen seisoma-asento – tässä tapauksessa ryhdikäs sellainen. Esineiden hahmo suunnitellaan monesti kovin staattisen oloiseksi, halusin kokeilla hahmoa, joka ei ole täysin symmetrinen ja sitä kautta niin jähmeä. Valaisinsuunnittelu on mukavaa vaihtelua istuimien suunnittelulle. Tuote herätti innostusta: se tarjosi vaihtelua. Se oli mittakaavaltaan iso ja herätti huomiota. Protoshopiin osallistuminen on omiaan saattamaan esille uutta suunnittelua prototyyppien muodossa. Nykyisin teen kalustesuunnittelua yrityksille ja tuotan omaa kalustemallistoa nimeltä Taitu Collection.”

Kuva: Posture/Aino Huhtaniemi

 

 

Tarina 5 – Laura Tuorila: No.512, Saas Instruments Oy, 2010

 

 

”Suunnittelin valaisimen Taikin kurssityönä, joten tehtävä oli valmiiksi rajattu. Tehtävänä oli suunnitella led-valaisin annetuilla komponenteilla. Led-teknologia oli tuolloin melko uutta ja valaisinsuunnittelu oli ollut siihen asti enemmänkin varjostimien suunnittelua. Ledit mahdollistivat valon uudenlaisen käsittelemisen.

Suunnitteluni perustui valon ohjaamiseen ja ledeihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseen. Valaisin on eräänlainen tutkielma ledien käyttömahdollisuudesta. En juurikaan miettinyt, millainen objekti syntyy. Pyrin vasta suunnittelun lopuksi löytämään kauniin tavan esitellä ledeihin liittyviä löydöksiäni. Esine tavallaan muotoutui toivotun tunnelman ja valon ympärille.

Kokeilin heijastamistapoja ja testasin erilaisia heijastavia pintoja. Pehmein ja kauneimmin leviävä valo syntyi epäsuorasti heijastamalla mattapinnalle. Alumiinin lämmönjohtavuus on hyvä, joten valitsin materiaaliksi alumiinin. Sitä on myös helppo taivuttaa. Vaikka alumiini oli käyttötarkoitukseen hyvin sopiva, olisi minun pitänyt tehdä ympäristöä ajatellen kestävämpi materiaalivalinta. Alumiinin jalostaminen kuluttaa paljon energiaa ja sen louhiminen voi aiheuttaa paikallisia ympäristöongelmia.

Tuntui hienolta tulla opiskelujen alkuvaiheessa esitellyksi kiinnostavana nuorena suunnittelijana. Protoshopin järjestäjät ja muut osallistujat olivat poikkeuksellisen mukavia ja sydämellisiä: oli yksinkertaisesti kiva hengata siinä porukassa. En silloin ihan ymmärtänyt näyttelyn tuomaa näkyvyyttä, enkä jaellut käyntikortteja.

Messuilla tulee helposti sokeaksi kaikessa tavarapaljoudessa ja siksi tuntui kivalta, että jotkut pysähtyivät pidemmäksi aikaa katsomaan valaisintani. Valaisin ei ollut mitenkään erityisen kuvattu tuote, eivätkä kuvat levinneet sosiaalisessa mediassa. Wallpaper kuitenkin esitteli lampun jutussaan, mikä imarteli. Lisäksi sain muutaman yhteydenottopyynnön valmistajilta.

Tutustuin Protoshopin kautta ihmisiin, joiden kanssa teen yhä välillä yhteisiä projekteja. Olin esimerkiksi viime kesänä assaroimassa Flora&Lauran Lauraa ja sain sommitella koko päivän kukkia ja kuunnella jazzia. Tällä hetkellä teen satunnaisia töitä lavastajana ja tilasuunnittelijana, opetan sirkusta ja haen rahoitusta taideprojekteilleni. Olen innoissani skeittaajien kanssa toteutettavasta performanssista, joka toivottavasti toteutetaan Taiteiden yönä 2018. Olen myös hakenut opiskelemaan maisema-arkkitehtuuria.”

Kuva/No.512: Hanna Immonen

 

”Tuntui hienolta tulla opiskelujen alkuvaiheessa esitellyksi kiinnostavana nuorena suunnittelijana.”

 

Tarina 6 – Elina Koskelainen: Kruunu-bioastia, Biolan, 2010

 

 

”Minua häiritsi markkinoilla olevien biojäteastioiden epäkäytännöllisyys. Ne olivat liian suuria, kapeita ja syviä, hankalasti roskiskaappiin sijoitettuja. Näin tarpeen kauniille ja käytännölliselle biojäteastialle, jonka voisi sijoittaa työskentelytasolle. Kun meillä koitti Lahden Muotoiluinstituutissa keramiikkakurssi, jonka aihetta ei oltu rajattu, päätin paneutua tyylikkään jäteastian suunnitteluun.

Alkuperäinen ajatukseni oli suunnitella tuote, johon biohajoavat muovipussit asettuisivat näppärästi. Samaan aikaan uutisoitiin kuitenkin laajasti siitä, miten biopussit eivät ehdi maatua kaupunkien jätteenkäsittelylaitosten nopeassa maadutusprosessissa. Päätin siis perustaa suunnitelmani sanomalehtipaperin käyttöön biojäteastiassani. Luokkakaveri sitten tokaisi, että sanomalehtien taittelu biojäteastiaan on kyllä niin hankalaa, että pitäisi olla astia, johon sanomalehti painetaan ilman turhia taitteluita. Idea alkoi kehittyä tästä.

Protoshop oli ensimmäinen kerta, kun suunnittelemani tuote oli esillä muualla kuin koulun tiloissa. Sitten vielä löytyi yhteistyökumppaniksi Biolan, joka halusi ottaa tuotteeni tuotantoon, mikä kruunasi Protoshopiin osallistumiseni.

Kruunu on ollut Protoshopista asti tuotannossa. Äskettäin sain ihania terveisiä tuntemattomalta Kruunun käyttäjältä. Hän oli vastikään hankkinut tuotteen ja hehkuttanut sitä innoissaan kavereilleen. Yksi näistä kavereista oli hyvä ystäväni, joka kertoikin tuntevansa suunnittelijan ja lupasi viedä tyytyväisen käyttäjän terveiset perille.

Asun Lahdessa ja työskentelen freelance-oppaana Lahden museoissa sekä tuntiopettajana oppilaitoksissa. Lisäksi teen taidetta Taidekollektiivi Liiketila -monitaideryhmässä. Tuotesuunnittelu on jäänyt viime aikoina vähemmälle, mutta olisi hienoa palata sen pariin. Ehkä tulevaisuudessa.”

Kuva/Kruunu: Hanna Immonen, kuva/Koskelainen: Jani Mahkonen

 

”Näin tarpeen kauniille ja käytännölliselle biojäteastialle, jonka voisi sijoittaa työskentelytasolle.”

 

 

Ilmoittautuminen Habitaren 2018 Protoshop-näyttelyihin on avoinna 12.2.2018 asti. Hae mukaan! Lue lisää täältä.