Tulevaisuuden tilat – Aistit ja yhteys hyvinvoinnin lähteinä
Tilat, joissa olemme ja liikumme, vaikuttavat meihin niin fyysisesti, psyykkisesti kuin emotionaalisestikin. Tilojen vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen on nouseva ilmiö, jota tukee kasvava tutkimusaineisto siitä, miten tilan ominaisuudet vaikuttavat aivoihimme ja kehoihimme.
Hyvinvointi ja terveys kuuluvat nykyhetken ja lähitulevaisuuden suurimpiin kansainvälisiin ilmiöihin. Voimme päivittäin lukea sekä verkosta että lehdistä ravinnon, liikunnan, unen ja luonnon merkityksestä terveyteemme.
Näiden lisäksi myös rakennetut tilat vaikuttavat hyvinvointiimme. Länsimaissa ihmiset viettävät 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa, ja sisätilojen vaikutus fyysiseen terveyteen muun muassa ilmanlaadun osalta on ymmärretty jo pitkään. Tilojen vaikutus psyykkiseen tai emotionaaliseen hyvinvointiin on sen sijaan ollut perinteisesti haasteellisempi käsiteltävä niiden aineettoman luonteen vuoksi.
Tilasuunnitteluun ja -tutkimukseen erikoistunut Raven & Wood Agency käsittelee tiloja ja terveyttä tilojen fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös tilan psyykkisten ja emotionaalisten vaikutusten kautta. Miten tilat voivat edesauttaa muun muassa toivon, luottamuksen tai kunnioituksen kokemuksia?
Raven & Wood Agencyn perustaja ja luova johtaja Heini Lehtinen luennoi Habitaressa kodin ja mielen hyvinvoinnin yhteydestä sekä siitä, miten tilan kokemusta voidaan mitata ja millä tavoin tämä voi vaikuttaa tilojen suunnitteluun tulevaisuudessa.
Käsittelet työssäsi yhteyden kokemusta hyvinvoinnin elementtinä. Mitä tarkoittaa yhteyden kokemus?
Tarkastelen rakennetuissa ympäristöissä tai tiloja suunnitellessani sitä, miten tila tai ympäristö yhdistää tilan käyttäjän itseensä, toisiin ihmisiin, ympäristöön, aikaan ja energiaan. Jos nämä elementit ovat kohdallaan, ihminen mitä todennäköisimmin kokee psyykkisen ja emotionaalisen vointinsa hyväksi.
Hyvin käytännöllisellä tasolla yhteyden kokemus voidaan käsittää kuuluvuuden kokemuksena esimerkiksi siten, että tuntee olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tai siten, että tuntee itsensä, on sinut eletyn tarinansa kanssa ja tietää suunnan, mihin on menossa. Ihminen on sosiaalinen eläin, joten fyysisen, psyykkisen ja emotionaalisen yhteyden muodostaminen muihin ihmisiin on ensiarvoisen
tärkeää. Yhteys ympäristöön puolestaan voidaan käsittää niin yhteytenä luontoon kuin naapurustoonkin.
Miten tila voi vahvistaa yhteyden kokemusta?
Kutakin yhteyden elementtiä voidaan käsitellä tilassa eri tavoin. Esimerkiksi kodissa yhteys itseen voi tarkoittaa esineitä ja asioita, jotka muistuttavat omista – mielellään hyvistä – muistoista ja vielä toteutumattomista unelmista. Kauniisti ikääntyvät materiaalit voivat toimia viestinä siitä, että kuulumme aikaan ja ajan jatkumoon. Rakennuksen arkkitehtuuria tai lähiympäristöä arvostavat elementit, paikallisten suunnittelijoiden ja tuottajien kalusteet ja esineet sekä luonnon tuominen vaikka sisätiloihin edesauttavat kuuluvuuden tunnetta paikalliseen ympäristöön ja kulttuuriin. Kaikki nämä valinnat myös tekevät kodista persoonallisen. Kodin tulisi aina heijastaa asukkaansa tai asukkaidensa sisintä.
Eri yhteyden tai kuuluvuuden elementit ovat hiukan erilaisia tyyppisissä rakennuksissa ja tiloissa, mutta ne ovat kuitenkin aina toteutettavissa. Toimistotilassa esimerkiksi on mielestäni tärkeää, että työntekijällä on myös tila, jonka hän kokee omakseen ja jota voi myös personoida. Perhekuvat ja omat työpöytäkasvit ovat alkaneet kadota toimistoista työtilojen toiminnallisuuden mullistuessa, mutta pieni henkilökohtainen tila voisi silti olla tarpeen. Yleisesti ottaen tilojen sensoriaalisuuden eli miten tilat koetaan kaikkien aistien kautta voisi usein ottaa nykyistä enemmän huomioon.
Voitko kertoa esimerkkejä suunnittelijoista, joiden töissä nämä toteutuvat?
Monet suunnittelijat ovat intuitiivisesti erinomaisia tunnistamaan ja soveltamaan näitä elementtejä. Voisin mainita vaikka taiteilija ja suunnittelija Faye Toogoodin ja taide- ja antiikkialan konkari Axel Vervoordtin. Kummankin suunnittelemat tilat ovat materiaaleiltaan ja muodoiltaan sensoriaalisia ja rikkaita, vaikka tilat itsessään olisivatkin minimalistisia. Muotoilija, tilasuunnittelija Ilse Crawford on jo pitkään käsitellyt tiloja hyvinvoinnin kautta. Rintala Eggertsson -arkkitehtitoimiston rakennusten luontoyhteys on huikea – ja tietysti täytyy mainita arkkitehti Peter Zumthor.
Esine- ja kalustemuotoilijoista esimerkkeinä toimivat muun muassa Nel Verbeke ja Tero Kuitunen. Heidän estetiikkansa ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta molempien työssä korostuu esinemaailman emotionaalisuus ja sensoriaalisuus.
Hyvinvointinäkökulmalla on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkä perinne. Funktionalismi rakentui toiminnallisuudelle ja hyvinvointiominaisuuksille, kuten valolle ja hygienialle. Miten lähestymistapasi hyvinvointiin peilaa tähän perinteeseen?
Kansakunnan hyvinvointi ja terveys oli tärkeää suomalaisen yhteiskunnan rakentamisen vuosikymmeninä. Samat teemat ovat pinnalla myös tällä hetkellä, tosin muista syistä. Samoin kuin sata vuotta sitten tai maailmansotien jälkeen, rakennetut ympäristöt voitaisiin tulevaisuudessakin nähdä terveyden ja hyvinvoinnin lähteinä – ja vaikka terveydenhuollon ehkäisevänä tukitoimena.
Funktionalismin valkoisuus ja rationaalinen suoralinjaisuus ovat palvelleet erinomaisesti, kun tarve on ollut yhteiskunnan fyysisen hyvinvoinnin tai vaikka puhtauden lisääminen ja tukeminen. Tulevaisuudessa myös se, miten tilat vaikuttavat aisti- ja tunnetasolla, voidaan nykyistä enemmän nähdä psyykkisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin lisääjänä, erityisesti kun iso osa elämästä näyttää siirtyvän litteiden näyttöjen taakse tai aineettomaan virtuaalitodellisuuteen.
Syyskuussa julkaistaan toimittamasi (toim. J. Boelen, I. Huygens, H. Lehtinen) kirja Studio Time:
Future Thinking in Art and Design. Tulevatko nämä teemat esiin myös siinä?
Kirja koostuu muotoilijoiden, arkkitehtien, taiteilijoiden ja teoreetikkojen esseistä ja projekteista, ja niiden sisältö tulee luonnollisesti tekijöiltä. Yksi kirjan kolmesta teemasta on kuitenkin Future Ethics, joka käsittelee tulevaisuusvisioiden kehittämisen ja visualisoinnin eettisiä näkökulmia. Koen itse hyvin tärkeänä sen, että visioidessa ja visioita toteuttaessa myös niiden mahdolliset seuraukset otetaan
huomioon. Eettisiin kysymyksiin kirjassa vastaavat muun muassa scifi-kirjailija Bruce Sterling, taidehistorioitsija ja sosiaaliantropologi Alison J. Clarke sekä taiteilija ja tohtori Alexandra Daisy Ginsberg.
Suomen näkökulmasta mielenkiintoisena pointtina Clarken esseestä nousee esiin se, että tällä hetkellä jälleen erittäin pinnalla olevat 1960-luvun visionäärit, arkkitehdit ja muotoilijat R. Buckminster Fuller ja Victor Papanek, vierailivat usein Suomessa ja työskentelivät suomalaisten arkkitehtien, muotoilijoiden ja opiskelijoiden kanssa. He kokivat suomalaisen sosiaalisen lähestymistavan muotoiluun tuolloin hyvin edistyksellisenä. Tämänkaltaista perinnettä olisi hienoa jatkaa tulevaisuudessakin.