Varmaan rakkain muisto on se kun kävimme aviomieheni kanssa messuilla. Olimme onnesta soikeina. Edellisenä talvena olimme löytäneet tontin ja rakennuslupakin oli kunnossa. Lisäksi olimme pistäneet talotehtaalle tilauksen vetämään. Ja kaiken lisäksi odotin esikoistamme. Oli ihanaa kun päästiin tutkimaan ja katselemaan kunnolla mitä uuteen kotiin hankitaan. Se ei ollut enää pelkkää haavetta. Siitä on nyt 7 vuotta. Sen jälkeen ollaan päästy messuille vain kerran. Nyt esikoisemme on jo eskarilainen ja ensisyksynä koululainen. Huonettakin pitäisi muokata siihen suuntaan.
Tapana on mennä Habitareen äidin kanssa joka vuosi, tai ainakin tehdä suunnitelmia messujen ajalle yhdessä ja vaihtaa kokemuksia jälkikäteen. Olen 40-vuotias ja äiti 70.
Yläasteella, eli joskus vuonna -85 kotitaloustunteihin kuului käydä Habitaressa. Minä ja mun bestis tehtiin siitäkin reissusta seikkailu kun piti omatoimisesti suoriutua Espoosta Pasilaan. Itse messujen sisällöstä siltä kerralta en muista mitään, mutta into sisustamiseen syttyi ja aikuisena Habitaressa on tullut käytyä tosi usein. Tapahtumasta tarttuu aina mukaan kivoja juttuja, kuten tänä vuonna Timo Sarpanevan julistetaulu Karhula-Iittalan lasi, jossa on Wirkkalan Kantarelli-maljakon luonnos.
Habitare 2018. Ystäväporukkamme on hajautunut eri paikkakunnille etelä-Suomen alueella. Osa perheellisiä ja kaikki kiireisiä, joten yhteinen aika on kiven alla. Saimme aikataulumme sopimaan yhteen ja järjestettyä tapaamisen näiden upeiden naisten kesken Habitare-messuille. Nuo messut olivat inspiroivat ammatillisessakin mielessä, kun alan opintoni olivat vielä käynnissä. Ihana päivä rakkaiden ystävien seurassa messuilla ja hauska ilta vielä sen jälkeen. Tämän muiston voisikin toteuttaa uudelleen!
Löysin Habitaresta vuonna 2018 juuri sopivan sohvan mökille ja yllätin itsenikin ihastumalla turkoosiin väriin. Nyt turkoosi sohva toimii väriläiskänä muuten valkoisten ja harmaiden kalusteiden joukossa luoden juuri oikeanlaista beach house -tunnelmaa.
Ensimmäistä kertaa Habitaressa vieraillessani tajusin, että suomalaista designia ylipäätään on, ja varsinkin, että sillä voi sisustaa! Suomi kiri omassa designmaiden kategoriassani Tanskan rinnalle. Löysin messuilta toinen toistaan ihastuttavampia huonekaluja ja sisustusesineitä, muotoilua ja vinkkejä kotini sisustukseen. Sen jälkeen olen seurannut ylpeydellä monen muotoilijan polkua yhä ylemmäs. Tuntui mukavalta, että löysi ikäänkuin ensimmäisten joukoissa jotain, mikä myöhemmin on saanut laajempaakin huomiota ja menestystä.
Probably my fondest memory is when I went to the fair with my husband. We were over the moon with joy. In the previous winter, we had found a building plot and had sorted out the building permit. We had also placed an order with a housing contractor. And to top it all, I was expecting our first child. It was wonderful getting to explore and to have a proper look at the things we were going to get for our new home. It was no longer just a dream. This was seven years ago. We have since been to the fair only once. Now our firstborn is already in preschool and will start school next autumn, and the nursery needs doing up to reflect this.
I have made a habit of going to Habitare every year with my mum, or at least, together making plans about what to see during the event, and then exchanging experiences afterwards. I am 40 years old and my mum is 70.
In secondary school, that is, in about 1985, a visit to Habitare was part of our home economics classes. Me and my best friend turned that trip into an adventure, as we had to make our way from Espoo to Pasila in Helsinki on our own. I have no recollection of the actual content of the fair at that time, but my passion for interior decoration was ignited, and as an adult, I have visited Habitare many, many times. I always come home from the event with some fun finds, like this year, when I picked up Timo Sarpaneva’s framed poster presenting Karhula-Iittala glass, specifically a sketch of Tapio Wirkkala’s Kantarelli vase.
I found just the right sofa for my cottage at the 2018 Habitare, and even surprised myself by falling in love with the turquoise colour. Now, the turquoise sofa acts as a splash of colour among my otherwise white and grey furniture, creating just the right beach house feel.
When visiting Habitare for the first time, I realised that there is such a thing as Finnish design, and what’s more, that it can be used for interior decoration! In my own category of design countries, this put Finland on an equal standing with Denmark. At the fair, I found lovely furniture and interior decoration objects, design, and tips for the interior of my home. I have since followed the ascending career path of many a designer with a sense of pride. It felt nice to be among the people at the forefront of discovering something that has since received wider attention and success.