Mielikuvituksen aika x Iina Kettunen

Arkisten esineiden kauneus ilahduttaa muotoilija Iina Kettusta. Suunnittelutyön alussa hän luo mieleensä maailman, jota vasten peilaa työtä sen edetessä.

Teksti: Selina Vienola

Iina Kettunen, Designer, Photography Unto Rautio

Hei Iina, työskentelet laaja-alaisesti tuotemuotoilun ja kuvasuunnittelun sekä set designin parissa. Miltä työpalettisi tällä hetkellä näyttää?

Työskentelin pitkään oman tuotebrändin alla, mutta olen siirtynyt pikkuhiljaa käyttämään suunnittelijana omaa nimeäni. Sen kautta koen voivani työskennellä monipuolisemmin. Tuotemuotoilun rinnalla teen nykyisin myös kuvasuunnittelua ja set designia. Työskentelen muun muassa valokuvaajapuolisoni Unto Raution kanssa. Työpalettini eri osa-alueet täydentävät ja ruokkivat toinen toisiaan. Olen innostunut set desiginista, jossa hyödynnän samoja metodeja kuin tuotemuotoilussa: luon suunnitelman ja kuvamaailman, mietin rakenteita ja sitä, miten kuva ja lavastus fyysisesti toteutetaan.

Nautin suuresti erityyppisten työnkuvien tuomasta vaihtelusta. Siinä missä tuotemuotoiluprosessit ovat pitkiä, vuoden, jopa parin mittaisia, kuvasuunnitteluprojektit kestävät tyypillisesti muutaman viikon. Tämä tuo työhöni ihanaa jouhevuutta. Minulla on asiakastöiden rinnalla jatkuvasti meneillään myös henkilökohtaisia projekteja. Parhaillaan työskentelen muun muassa puuseppä Ville Aakulan kanssa suunnitellen massiivipuisia huonekaluja, jotka julkaisen tulevana syksynä.

Habitaren teema on tänä vuonna reimagine. Kyky nähdä ja miettiä asioita toisin on suunnittelijalle kullanarvoinen ominaisuus. Miten kuvailisit omaa tapaasi lähestyä tuotemuotoilijana uutta suunnittelutyötä?

Konseptien ja kokonaisten maailmojen luominen on itselleni ominaista. Ne helpottavat minua hahmottamaan suunnitteluprosessissa oikean suunnan. Lähden suunnittelussa aina liikkeelle tunnelmasta ja sen tunnustelusta. Muotoiluprosessin edetessä peilaan ajatuksiani mielikuvaani ja ikään kuin tarkistan, henkiikö tuote toivottua tunnelmaa ja sopiiko se kuvittelemaani maailmaan. Samalla tuotteelle syntyy suurempi tarina ja valinnoista on helppo keskustella.

Suunnittelemasi lasiset Flora-kasvituet ovat raikas uudelleen tulkinta funktionaalisesta ja arkisestakin esineestä, joka jalostui käsissäsi lähelle taideteosta. Mistä Floran idea kumpusi?

Kodin viherkasvit ovat elollisia olentoja, joihin liittyy usein tunnearvoa. Sukupolvelta toiselle siirtyneet tai pistokkaasta itsekasvatetut kasvit kertovat tarinoita ja kantavat mukanaan muistoja. Hoitamalla kasveja ihmiset vaalivat ja pitävät huolta myös näistä aineettomista asioista. Halusinkin suunnitella kasvituen, joka antaa kasveille niiden ansaitseman arvon.

Alun perin ajattelin, etteivät kasvituet niinkään imitoisi kasvien ääriviivoja. Muotokieli lähti kuitenkin intuitiivisesti siihen suuntaan. Kasvit määrittelivät paljon sitä, millaisiksi tuet muotoutuivat, koska huomasin ettei niiden joukkoon voinut laittaa ihan mitä tahansa. Kuihtuneet tai kuolleet kasvit ja kukat, myös talventörröttäjät, lainasivat kasvituilleni muotokielensä.

En missään nimessä halunnut, että kasvitukeni kilpailisivat tukemiensa kasvien kanssa.
Kasvitukien tehtävänä on tukea kasvia ja jäädä taustalle. Näistä syistä halusin pukea tuet haalistuneisiin sävyihin.

Idean lasin käyttämisestä materiaalina sain, kun työstin ensimmäistä lasista tuotettani, Dawn-verhopidikettä. Kun sitten aloittelin Flora-projektia Nuutajärvellä lasinpuhaltaja Paula Pääkkösen kanssa, hän kertoi, että aikoinaan lasinpuhaltajat opettelivat vaikeita tekniikoita juuri kasvitukia valmistamalla. Tämän historian kuuleminen tuntui todella ihanalta ja perusteli tekemäni materiaalivalinnan oikeaksi. Arkisten esineiden kauneus on itselleni tärkeää. Meillä kotona koiranputkea muistuttava Flora-kasvituki kaunistaa ympäristöään hiekalla täytettyyn ruukkuun asetettuna. Olikin ihana huomata, että kasvituista tuli esineitä, joita voi käyttää myös sellaisenaan ilman kasvia.

Florassa käyttämäsi materiaali, lasi, on samanaikaisesti herkkä ja luja materiaali, samaan tapaan kuin monet asiat luonnossakin. Millainen on oma luontosuhteesi?

Vaikka pidän kaupungin eläväisyydestä, minulla on voimakas tarve päästä päivittäin luontoon. Kun muutimme pari vuotta sitten Helsingin Vallilasta Käpylään, halusimme nimenomaan alueelle, jossa luonto olisi läsnä heti ovesta ulos astuttuamme. Ero entiseen on valtavan suuri. Jo ennen puutarhakaupunginosaan asettumistamme teimme koiramme Hellen kanssa pitkiä kävelyjä kaupungin rannoille ja metsäisille laitamille. Huomaan hakeutuvani luontoon, koska siellä mieleni rauhoittuu helposti ja siellä saan vain olla. Luonnon suuressa mittakaavassa asiat asettuvat kohdilleen. Työasioitakaan ei tarvitse, eikä voi aina ratkaista aktiivisesti tietokoneen ääressä istuen.

Kevään vihreys ja vuodenaikaan liittyvät tuoksut ovat henkeäsalpaavan ihania. Kevään vihreän sävyt ovat upeita, vaikkakaan eivät muissa yhteyksissä lukeudu lempiväreihini. Kukkivien puiden tuoksut huumavat, samoin kuin vastakasvaneen nurmen tai sateen tuoksu.

Tämä on toinen kevät nykyisessä kodissanne. Millaiset ajatuspolut ja tunnelmat ovat ohjanneet kotinne rakentumista?

Olemme halunneet rauhoittaa kodin visuaalisilta ärsykkeiltä ja miettineet paljon kodin rauhoittavaa tunnelmaa. Olemme myös halunneet antaa tilaa niille asioille, jotka olemme kotiimme valinneet. Molempien työt tarjoavat paljon visuaalisia ärsykkeitä. Siksi rauhallisella kodilla on meille suuri merkitys. Meillä ei esimerkiksi ole yhtäkään kuvallista taideteosta, vaikka toisissa paikoissa niitä ihailemmekin.

Halusimme myös valita kotiimme haaleat, jopa sammuneet sävyt, jotka korostavat maadoittavaa tunnelmaa. Asumme ensimmäisessä kerroksessa, jonne auringonvalo osuu aina rajoitetusti, ja toisinaan kotimme tunnelma on hyvin hämärä. Teimme asuntoomme mittavan remontin, mutta pohjakaava mukailee edelleen alkuperäistä. Sadan vuoden takaisten ratkaisut on suunniteltu aikoinaan niin kauniisti ilmansuuntia mukaillen, ettei niitä halunnut muuttaa. Aamuaurinko herättää meidät ja osuu messinkisiin keittönkaappeihin voimistaen auringon hehkua. Se ilahduttaa meitä, korostaa asunnon tunnelmaa ja hiljaista kauneutta, joka on tunnusomaista myös molempien meidän töillemme.

Nurkan takana odottava kesä tarjoaa parhaimmillaan mahdollisuuden joutilaisuuteen. Mikä merkitys ohjelmoimattomalla ajalla on itsellesi luovan työn tekijänä? Entä mitä odotat tulevalta kesältä?

Uudet ideat eivät synny pakotettuina, vaan niille pitää olla riittävästi tilaa ja rauhaa. Mielestäni elämässä täytyykin olla sopivassa suhteessa myös tylsyyttä. Riittävän pitkä paussi aktiivisesta työnteosta mahdollistaa sen, että mieli voi ikään kuin resetoitua. Mielen käynnistyessä uudelleen, syntyy mahdollisuus katsoa ja nähdä asioita uusin silmin.

Tähän aikaan vuodesta mieleni hamuaa merelle, pois kaupungin vilinästä. Hankimme puolisoni Unton kanssa muutama vuosi sitten vanhan fiskarin, jonka myötä olen alkanut rakastaa merta, vaikka se on itselleni uusi ja jopa pelottava ympäristö. Unelmoin tyynistä, aurinkoisista päivistä, telttaretkistä saarissa ja myrskyävän meren katselemisesta turvallisessa paikassa. Odotan myös sitä tunnetta, jolloin ajan taju katoaa, eikä retken toivoisi loppuvan koskaan.