Skip to content

Mielikuvituksen aika x Eija Koski

Himmelin matemaattinen kauneus herättää Eija Koskessa pyhyyden kokemuksen. Himmelisti toivoo, että perinteinen suomalaisen taidekäsityö ei kaventuisi joulukoristeeksi.

Teksti: Selina Vienola

Eija Koski, kuva: Ananya Tanttu

Himmeleistä on tullut viime vuosina trendikkäitä, eikä suosio näytä hiipuvan. Mikä mahtaa olla suosion salaisuus, mikä himmelissä puhuttelee juuri nyt?

Kun julkaisin ensimmäisen himmelikirjani yhdeksän vuotta sitten, ajattelin himmelin suosion olevan huipussaan. Miten väärässä olinkaan! Himmeleistä tulee koko ajan suositumpia ja suositumpia, eikä vain Suomessa vaan myös ulkomailla. Japanilaiset ovat jo pidemmän aikaa lumoutuneet himmeleistä ja olen pitänyt maassa useita näyttelyitä ja kursseja. Nyt kiinnostus on levinnyt myös Atlantin toiselle puolelle ja pari viikkoa sitten luonani kävi New York Timesin reportteri tekemässä juttua.

Olen pohtinut paljon sitä, miksi himmeli puhuttelee ihmisiä juuri nyt. Himmelihän on perin juurin suomalainen juttu ja meillä niiden nykysuosio liittyy pitkälti kollektiivisesti potemaamme mummolanostalgiaan. Siihen kuuluvat olennaisesti ihanat ja kauniin lempeät muistot lapsuuden jouluista, jolloin oli hyvä olla. Tämä ei tietenkään selitä asiaa kokonaan, koska ulkomaalaiset eivät tiedä mummolanostalgiasta mitään.

Uskon tämän liittyvän himmelin geometriseen muotoon. Geometriahan puhuttelee ihmisiä kaikkialla maailmassa kulttuurieroista riippumatta. Platon kehitti jo yli 2000 vuotta sitten Platonin kappaleina tunnetun geometriaan perustuvan järjestelmän. Hänen mukaansa koko maailma ja maailmankaikkeus oli luotu tetraedrin, heksaedrin, oktaedrin, dodekaedrin ja ikosaedrin kolmiulotteisista muodoista. Nämä ikiaikaiset muodot toistuvat himmeleissä ja juuri tässä matemaattisessa kauneudessa on mielestäni jotakin universaalisti puhuttelevaa.

 

kuva: Ananya Tanttu

Olet pitänyt työpajoja ympäri maailmaa ja varsinkin japanilaiset ovat ottaneet himmelin omakseen. Oletko huomannut eroja japanilaisessa ja suomalaisessa tulkinnassa himmelistä?

Japanissa minulta kysytään toistuvasti, liittyvätkö himmelit suomalaisessa kulttuurissa pyhyyteen. Japanilaiset itse kokevat himmelin usein rukouksenomaisena. Pyhyyden elementin tunnistaminen himmelissä juontaa varmasti juurensa japanilaiseen kulttuuriin ja shintolaisuuteen. Maassa kunnioitetaan luontoa ja arvostetaan luonnonmateriaaleja syvästi. Luonnon kiertokulku linkittyy perustavanlaatuisesti rukiinkorsista valmistettuun himmeliin. Japanilaiset voivat katsoa ja tulkita himmeliä vapaasti, ilman suomalaisiin juurtunutta joulukytköstä.

Himmelissä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse muustakin kuin perinteisestä joulukoristeesta. Itselleni himmelin pyhyys löytyy luonnon kiertokulkuun liittyvästä prosessista ja muodon geometrisesta symmetriasta eli täydellisestä harmoniasta.

kuva: Kaj Löfvik

Mitä himmelin historiasta ja alkuperäisestä käyttötarkoituksesta tiedetään?

Himmeli on suomalainen sana, jota ei käännetä millekään kielelle. Jos kuitenkin miettii sanan etymologiaa eli alkuperää, juontuu se ruotsin kielen sanasta himmel, taivas. Himmelin historia on hieman salamyhkäinen, koska hauraina ja oljista rakennettuina vanhoja yksilöitä ei ole säilynyt. Toisaalta himmeleitä ei alun perin edes tehty säilytettäviksi. Ne valmistettiin syksyllä edelliskesän oljista ja poltettiin juhannuksen tienoilla ennen uuden viljasadon kypsymistä ja olkien keräämistä.

Kuten perinteiset huonekalut, käyttöesineet ja koristeet yleensä, myös himmeli valmistettiin siitä, mitä oli helposti saatavilla ja käsien ulottuvilla. Suomalaisissa maalaistaloissa ja torpissa levitettiin tuvan lattialle ennen joulua olkia, jotka lämmittivät ja heijastivat valoa. Tapa oli tiettävästi elinvoimainen jo ennen kristinuskoa.

Himmelissä kauniin kiiltävät oljet nousivat lattialta kohti kattoa. Koristeeseen liitettiin maagisia ominaisuuksia ja sen avulla ennustettiin ja pyrittiin vaikuttamaan esimerkiksi seuraavan vuoden satoon. Himmeli oli onnentuoja, jolla oli keskitalven suuren juhlan lisäksi paikkansa häissä ja lapsen syntymäjuhlassa. Talossa, jossa himmeli liikehti hiljalleen katonrajassa, asui onni. Pysähtynyt himmeli sen sijaan ennusti turmiota.

Miten itse löysit himmelin ja miten sinusta tuli himmelisti?

Yksi lapsuuteni selkeimmistä muistoista liittyy Claudia-tädin himmeliin. Muistan huoneessa vallinneen äänten sorinan ja sen, keitä siellä oli kanssani juhlimassa joulua. Itse en kuitenkaan voinut kuin tuijottaa lumoutuneena huoneen nurkassa hiljalleen liikehtivää, suurta ja kultaista himmeliä. Minulla oli himmelistiksi vahva calling, kutsumus, eikä muita ammatillisia vaihtoehtoja tainnut ollakaan. En tosin itse tiennyt sitä ensimmäiseen 40 vuoteen. Käsillä tekeminen oli minulle tärkeää jo lapsena, mutta työelämän tuoksinassa sille ei jäänyt aikaa.

Ennen himmelistiksi ryhtymistä tein harharetken kaupalliselle alalle. Nelikymppisenä valmistelin kovaa vauhtia väitöskirjaani, kun jäin vuoden virkavapaalle. Silloin käsillä tekemisen tarve suorastaan puski ulos minusta. Olin joitakin vuosia aiemmin käynyt himmelikurssilla ja nyt aloin rakentaa himmeleitä oman luomupeltomme rukiinkorsista. Kun virkavapaa päättyi, ilmoitin ohjaajalleni, etten jatka väitöskirjaani vaan jatkan todellisen intohimoni parissa. Samoihin aikoihin himmelikurssin ohjaajani pyysi minua jatkamaan hänen elämäntyötään.

Mieheni on maanviljelijä, ja häntä taitaa lopulta kuitenkin olla kiittäminen siitä, että minusta tuli himmelisti. Hänen ansiostaan saatavillani on parasta mahdollista himmelimateriaalia: pitkäksi kasvanutta, kullankeltaista luomurukiin olkea.

Millaisia ajatuksia himmelin valmistaminen käsin herättää?

Eräs kurssilaiseni totesi hyvin, että himmelin tekeminen on mukaansa tempaavaa ja eheyttävää. Allekirjoitan täysin hänen kauniin kiteytyksensä. Loppujen lopuksi himmelin rakentaminen on varsin helppoa ja jopa yksinkertaista. Kun on oppinut tekniikan, himmelin valmistaminen on pitkälti saman liikkeen toistamista. Kun rytmiin pääsee, se kuljettaa meditatiivisuudessaan rauhallisuuden urille ja johdattaa syvälle ihmisenä olemisen ytimeen.

Toinen kurssilaiseni totesi kerran himmelin olevan ”reflektion av gudomlighet”, eli jumalallisuuden heijastuma. Silloin koin, että olimme tulleet olennaisen äärelle.


Helena Tynell puinen himmeli vuodelta 1967

Entä miten toivoisit, että himmeliä käytettäisiin sisustuksissa?

Suomessa himmelin rooli on harmillisesti kaventunut joulukoristeeksi, mutta itse haluan irrottaa himmelin joulusta. Kun julkaisin ensimmäisen kirjani yhdeksän vuotta sitten, kuvasin himmelini erilaisissa interiööreissä osoittaakseni, että himmeli sopii erityylisiin sisustuksiin ja kodin jokaiseen huoneeseen. Ensimmäisessä kirjassani oli mukana myös joulukuva, mutta myöhemmissä kirjoissani en ole maininnut joulua lainkaan. Himmeli on taidekäsityö, jota voi käyttää vuoden ympäri. Onneksi taiteenkerääjät ja arkkitehdit ovat viime aikoina innostuneet himmeleistä ja sitä on alettu arvostaa entistä enemmän.

5 x Mielikuvituksen aika sanoina

Suunnittelufilosofiani

Mittasuhteet eli tyhjän tilan ja materian, oljen, välinen vuoropuhelu on kaikkein tärkeintä. Himmelin kolmiulotteista rakennetta ei voi suunnitella paperilla, vaan se on tehtävä todeksi.

Muotokieleni

Geometria ja erityisesti symmetria, joka on harmonian synonyymi.

Väripalettini

Väripalettini on vajavainen, siinä ei ole sinistä, punaista tai mustaa.

Minua inspiroi tällä hetkellä

Olen tällä hetkellä inspiroitunut löydöstä, jonka tein tulevan kirjani kirjoittamisen aikana: suomalaisen designin ikoniset suunnittelijat, Ilmari Tapiovaara, Saara Hopea, Kaj Franck ja Helena Tynell inspiroituivat laillani himmelistä ja suunnittelivat siitä myös omat mallinsa.

Rakastan

Rakastan työtäni. Rakastan myös lainehtivan ruispellon ääntä. Se ei kahise kuten kaisla vaan kahajaa, kuten ääntä Pohjanmaalla kutsutaan. Kesällä pystytämme ruispeltoon oman pöydän tuoleineen, jolloin voin piiloutua peltoon, miehenmittaisten korsien lomaan.