Skip to content

Mielikuvituksen aika x Glasshouse Helsinki

Glasshouse Helsinki on uusi avaus designissa ja muodissa. Se on liike ja näyttelytila Aleksanterinkadulla sekä verkkokauppa, mutta paljon muutakin. Ennen kaikkea se on uuden ja vastuullisen kasvun mahdollistaja. Glasshouse Helsingin perustaja Mirkku Kullberg kertoo, mihin kaikkeen rohkealla ajattelulla ja tekemisellä pääsee, jos edes mielikuvitus ei ole rajana.

Teksti: Jani Niipola Kuvat: Glasshouse Helsinki

Tekijä. Perustaja Mirkku Kullberg haluaa, että Glasshouse Helsinki on mukana luomassa uusia yhteyksiä ja tekemässä muutosta. 

Toukokuussa Glasshouse Helsinki avaa ovensa Aleksanterinkadulla ja samalla lanseeraa verkkokauppansa. Mikä on Glasshouse Helsinki ja mikä on sen missio?

Glasshouse Helsinki syntyi ajatuksesta olla mukana rakentamassa vastuullisempia toimintaympäristöjä designin, muodin ja palveluiden ympäristöissä. Strategiansa mukaan GH haluaa olla auttamassa yrityksiä muutoksen matkalla niin, että kasvu ei ole vastavoima vastuulliselle ajattelulle. Design ja muoti toimialoina ovat polarisoituneet.

Kansainvälisesti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana on syntynyt portfolioyhtiöitä, jotka omistuksessaan optimoivat tulosta ja tuottavuutta hyvin lyhytnäköisesti, sen myötä yhtiöiden arvonnousua ja sen myötä omistuksen tuottoa. Muutos on kuitenkin välttämättömyys. Edellä kuvattu ei ole millään muotoa kestävällä pohjalla, eikä itseasiassa järkevääkään.

Omistajapohjaa pitää ajatella laajempana sidosryhmänä (viittaan englannin termiin ’stakeholder’), jonka kaikkien osien turvallisuudesta sekä elinkelpoisuudesta tulee huolehtia. Kaikkien osien tulee olla mukana omistamisen ekosysteemissä. Tällä sidosryhmällä tarkoitan ympäristöä, työntekijöitä ja asiakkaita samoissa arvoympäristössä kuin yritysten omistajiakin. Se mahdollistaa sekä sosiaalisen vastuun että ympäristövastuun. Muutos avaa myös aivan uudenlaisen läpinäkyvyyden toimintaympäristöissä tekijöiden, omistajien ja asiakkaiden välille.

Monen osan summa. Glasshouse Helsinki lähestyy designin, muodin ja taiteen maailmaa useasta suunnasta. Aleksanterinkadulla on näyttely- ja tapahtumatilaa, mutta myös suosittu Lokal Aleksi osana konseptimyymälää. 

Glasshouse Helsinki lanseerattiin alkuvuodesta ja on siitä lähtien omissa nostanut erilaisia teemoja puheenaiheiksi. Se aloitti puhumalla muun muassa toivosta. Miksi toivo on tärkeää ja miten sitä vahvistetaan?

Pandemian ja koko tämän kulutuksen yliarvoistumisen jälkeen on annettava tilaa toivolle. Pandemiassa oli aikajaksolle tyypillistä tiivistetyn ilmastonmuutoksen painetta. Hyvä niin, ehkä heräsimme välinpitämättömyyden unestamme. Viesti kuuluu, että voimme kaikki muuttua, ja tehdä tahoillamme muutoksia. Tämä koskee kuluttajia yksityissektorilla, yrityksiä ja instituutioita. Nyt tarvitaan makro- ja mikrotason muutoksia. Ilmassa on uudenlaista aktivismia, ja siinä itsessään on latauksena paljon toivoa.

Mielikuvituksen ja re-imagine-termien teemat yhdistävät Habitarea ja Glasshouse Helsinkiä. Käytetään mielikuvitusta: jos vastuullisuus määritellään uudestaan, niin miten Glasshouse Helsinki sen tekee?

Olemme saaneet kokea tästä kriisistä vasta häivähdyksen. Kriisissä on ympäristö, jossa syntyy uutta luovuutta: asioita on ajateltava toisin, jostain on luovuttava ja jotain tulee tilalle. ’Re-imagine’ on ajatuksena todella mielenkiintoinen kaikkinensa. Se on kuin askel taaksepäin, mutta ei kääntyen selin matkalla. Syntyy korjaava suunta, ja askel on välttämätön ja kiinnostava.

Design toimialana on ollut jo vuosia jollain tavalla mentaalisesti laiska. Luovat ihmiset pystyvät parempaan ja designin tarkoitus tulisi olla ratkoa ongelmia, parantaa elämän laatua. Viimeiset parikymmentä ovat olleet varsin tylsää tekemistä. Tekijät – niin suunnittelijat kuin yrityksetkin – pystyvät parempaan. Innovaatiot materiaalikehityksen alueilla ovat tässä nyt avainasemassa. Tiede on jälleen tullut luovien alojen rinnalle, tekemään yhdessä. Raha ei sittenkään ehkä ratkaise – vaan tarve.

Mikä on (designin) kuluttamisen suurin muutos juuri nyt ja miten Glasshouse Helsinki siihen vastaa?

Glasshouse Helsingin perimmäisenä ajatuksena ei ollut rakentaa kauppapaikkaa tai vastaavaa. Viime jouluna Lokal Kansallissali -tapahtuma osoitti kuitenkin, miten tärkeää on tuoda vastuullisuus (Lokal Kansallissalin yhteydessä sosiaalinen vastuu ja paikallisen valmistuksen ja käsityön merkitys) ihmisten ulottuville emotionaalisesti.

Vastuullisuuteen liittyy paljon mitattua, numeerisia arvoja sekä kompleksista tietoa. Tätä kaikkea on vaikea hahmottaa. Puhutaan kymmenistä miljardeista tonneista kasvihuonepäästöjä, ilmaston lämpenemisestä, hiilinielujen vaikutuksista, perusteollisuuden materiaali-innovaatioista, joihin tavallinen ihminen ei löydä yhteyttä. Tärkeät asiat ei saa saada abstrakteiksi, ne on tuotava ihmisten ulottuville.

Glasshouse Helsinki on media yhtä lailla kuin kuratoiva kauppapaikka ja konsultoiva toimija. Haluamme avata ihmisten ajattelua, herättää kysymyksiä ja olla toisaalta mukana kehittämässä toimijoiden tekemistä kestävän kasvun matkalla.


Tiimityötä. Glasshouse Helsinki kannustaa yhteistyöhön yli genrerajojen. Siksi taustalla on monipuolinen tiimi designin, median ja bisneksen maailmasta.

On monia asioita, joita maailman suuret muutokset ajavat muutokseen. Otetaan esimerkkinä luksus, mitä se on tulevaisuudessa? Miten luksus muuttuu, miten se määritellään uudestaan?

Luksus on itsessään niin väsynyt sana. Muistan hyvin, kun aloitin työelämääni vaatetusteollisuudessa. Se oli aikaa, kun tuotannollinen laatu haluttiin poistaa markkinoinnin jargoneista. Samalla katosi jotain todella aitoa. Käsityö, tuotannon läpinäkyvyys, paikallinen valmistus, tekninen laatu katosivat. Muistan hyvin myös, kun kansainvälisessä kentässä päiviteltiin haute couturen kuolemaa. Sen kuolema ei ollut mikään ihme, kun ei ollut tekijöitä, ja kauneuden ja käsityön ihmeestä tulikin elämysteollisuuden stilisoitua seikkailua. Todellinen couturen arvo kuoli.

Luksus on mielestäni yksinkertaisesti laatua. Nyt puhumme hiljaisuuden, yksityiseen, turvallisuuden merkityksestä luksuksen kontekstissa. Tämä on tavallaan aika absurdia. Eli: hyvinvointi olisi siis luksusta. Eikö hyvä elämä ole enemmän elämänkin vain laatua ja siihen kuuluu laadukas kuluttaminen? Luonnollinen jatkumo on, että tänä päivänä sen on oltava vastuullista, sillä muuten meillä ei ole elämää.


Taide kuuluu seinille. Kuvittaja Réka Kiralyn muraali ”Field of Imperfections” on yksi Glasshouse Helsingin myymälätilan taideteoksista. 

Jos mennään mielikuvituksesta ja uudelleenmäärittelystä tekoihin. Glasshouse Helsinki puhuu merkityksellisistä teoista (meaningful acts). Mitä ne ovat?

Tiedätkö, sitten Glasshouse Helsingin perustamisen, olen herännyt aamuisin pohtimaan, miten tästä päivästä tulisi erilainen, merkityksellinen. Mitä voimme tehdä paremmin, erinomaisesti? Tarvitsemme tekoja. Jotenkin haluaisin ajatella tätä myös moraalin maailmassa. Voimme tehdä hyviä ja huonoja valintoja. Voisimmeko siinä auttaa toisiamme? Voimme ja meidän tulee niin tehdä, kuuluu vastaus.

Toimijana Glasshouse Helsinki ei voi muuttaa maailman kulkua, makrotason maailmaa ja poliittista hitaasti kääntyvää kenttää, mutta voimme olla katalysaattoreina osaltamme kiihdyttämässä muutosta pienien tekojen kautta. Herättämässä keskustelua itsekin ollen haavoittuvaisia.

Sanotaan, että kukaan ei saa muutosta aikaan yksin. Te haluatte yhdistää designin, taiteen ja tieteen tekijät. Miten tämä onnistuu?

Kuten sanoin: Glasshouse Helsingin ytimessä on olla myös media, keskustelualusta, tapahtumien, fyysisten ja virtuaalisten kohtaamisten paikka. Glasshouse Helsinki tulee olemaan sitä kaikkea. Olisi tärkeää tuoda kokeilun ja sen myötä myös virheen mahdollisuus kohtaamisiin, jotain uutta voi syntyä prosesseissa ja erilaisissa interventioissa. Sekoitetaan ja selvitetään, kokeillaan ja kohdataan!

Kaupungin ytimessä. Keskeinen sijainti Aleksanterinkadulla auttaa tavoittamaan suuren yleisön, jota tarvitaan muutoksessa. 

Myös epätäydellisyys on yksi Glasshouse Helsingin teemoista. Startupmaailmassa puhutaan paljon epäonnistumisen kulttuurista, mutta designin maailmassa se on vaikeampaa. Miksi epätäydellisyys tai sen sietäminen on niin olennaista uuden luomisen kannalta?

Vastuullisuuden keskusteluissa on seikkoja, jotka ovat hyvin valitettavia ja hämmentäviä. Sanana vastuullisuus (sustainability) liitetään ihan kaikkeen. Jatkuvasti keksitään erilaisia perusteita todentaa sitä. Itse asia on todella laaja ja vaikea. Yksi asia ei ratkaise kokonaisuutta mutta toisaalta jotain on tehtävä.

Olemme pohtineet, miten teemme meille sisäisesti yritykseen insentiivimallin siitä, miten kukin parantaa omaa elämäänsä ja siinä myös ympäristöä. Kukaan meistä ei ole virheetön – ja sekin pitää hyväksyä. Esimerkiksi: olemme ostaneet vanhojen sesonkien tuotteita Aleksille, sillä haluamme kiistää koko sesonkiajattelun. Samalla voisi toki kysyä, miksi tarjota yhtään mitään.

Kuluttaminen koetaan koko ongelman ytimenä. Muutoksessa on virheitä ja teemme niitä varmasti joka tasolla kaikki arjessamme. Toisaalta vastuullisuuskeskustelussa on myös suvaitsemattomuutta. On jyrkästi hyviä ja pahoja. Soisi vain olla niin, ettei sukupolvia tuomita, yrittänyttä ei laiteta ja ymmärtämättömälle annetaan tietoa, mistä oppia ja innostua. Jos kysymme asioita, olemme varmasti haavoittuvaisia. Meillä ei ole mitään tarkoitusta olla mistään oikeassa tai täydellisiä. Emme olisi sitä kuitenkaan.

www.glasshousehelsinki.com

5 x Mielikuvituksen aika sanoina

(Suunnittelu) filosofiani tekemiseen

Rohkeasti ja välillä epämukavuusalueilla. Aina on tärkeää katsoa ulkopuolisen silmin omaa tekemistä. Kestääkö se kansainvälisen tason. Vältän konsensusta. Vieroksun kompromisseja laadussa.

Muotokieleni – ehkä muodon maailma

Selkeää, taiteen ja muotoilun kohtaamisissa. Materian maailma on tärkeä ja Valo kaikessa.

Väripalettini

Valkoisen sävyistä syvään keltaiseen, siitä sitten lemmikin sininen ja suklaan ruskea yhdessä ja aina musteen sininen.

Minua inspiroi tällä hetkellä

Sanat, niiden muoto ja voima, aktivismia ja energiaa. Julisteet ja katuvalokuvaus. Art & Language aina.

Rakastan

Merta, sen ääntä ja sen liikettä aalloissa. Meren värejä aamussa ja illassa. Taivaan kuvia sen peilissä.
Niin ja tietysti ikuisesti kirjoja ja lukemisen kokemusta.