Skip to content

”Syvyys ja sielu tekevät asunnosta kodin”

Ulla Koskinen aloitti nykyisen uransa oikeastaan jo ennen kuin osasi lukea, joskin ensimmäiset asiakkaat olivat kuvitteellisia. Tapasimme kohta viisivuotiaan sisustukseen, arkkitehtuuriin ja muotoiluun keskittyvän Asun-lehden perustajan ja päätoimittajan, joka tätä nykyä luo kuvitteellisesta totta.

Olet suunnittelija ja Asun-lehden päätoimittaja. Mitkä kokemukset tai ominaisuudet sinussa ovat saattaneet sinut harjoittamaan näitä ammatteja?

En oikeastaan hämmästele sitä, että olen tässä työssä, sillä jo pienenä lapsena olin sisustuslehtien suurkuluttaja. Opin jopa lukemaan Kaunis Koti -lehden sivuja selaillessa! 80-luvulla hämmensinkin tiedoillani kollegoitani, sillä muistin hyvin yksityiskohtaisesti lehdissä esillä olleita asioita ajalta, kun olin vielä kouluikäinen. Niin nuorena kuin muistan – ja vielä sitäkin nuorempana vanhempieni kertomusten mukaan – olen kuvitellut ihmisiä ja heidän kotejaan ja piirtänyt näille kuvitteellisille asukkaille pohjapiirroksia ja sisustuksia. Katson, että teen nyt sitä, mitä kohti olen viitannut jo aivan lapsesta saakka.

”Kaunista voi tehdä helpostikin, mutta syvyys ja sielu ovat niitä arvoja, jotka tekevät asunnosta kodin.”

Muistatko, minkälaisia koteja suunnittelit näille kuvitteellisille ihmisille ja minkälaisista tiloista tuolloin ylipäänsä vaikutuit?

Muistan hyvinkin. Yhdeksi vahvaksi muistijäljeksi tuolta ajalta on jäänyt Helsingin Kuusisaaressa sijainnut arkkitehtonisesti hieno koti, jonka sisustuksessa yhdistyi hienostuneisuus ja sävykkyys. Inspiroiduin ja vaikutuin voimakkaasti lukemistani sisustuslehdistä ja olin hyvin tietoinen siitä, mitä vaikkapa Artek, Metsovaara ja Marimekko tekivät ja miltä suomalainen koti ylipäänsä näytti. Osaltaan siirsin samoja vaikutteita, ideoita ja ajatuksia näihin itse suunnittelemiini, kuviteltuihin koteihin. Tärkeää niissä oli etenkin värikkyys ja itse tekemisen leima.

Entä minkälaiset kodit vetoavat sinuun nyt?

Ideaali on oikeastaan säilynyt melko muuttumattomana. Minuun tekee vaikutuksen koti, joka on asukkaidensa näköinen – sellainen tila, joka antaa luvan ja kykenee myös näyttämään henkilökohtaisia piirteitä asukkaiden mieltymyksistä ja synnyttää näin tilaan sielun. Kaunista voi tehdä helpostikin, mutta syvyys ja sielu ovat niitä arvoja, jotka tekevät asunnosta kodin.

Mistä lähtökohdista syntyi luotsaamasi Asun-lehti?

Asun täyttää kesällä viisi vuotta ja olemme alusta saakka halunneet lehden tarjoavan valikoitua, omannäköistämme ja hyvää sisältöä niille, jotka jakavat kanssamme samanlaisia ajatuksia siitä, millainen on sykähdyttävä tila, koskettavaa arkkitehtuuria tai toimiva, kaunis tuote. Asun tarjoaa selkeän vastapainon linjaukselle, jolla pyritään tavoittelemaan suuria massoja. Lehdestä joko tykkää tai on tykkäämättä, mutta tarkoitus ei olekaan miellyttää kaikkia: tarjolla pitääkin olla erilaisia vaihtoehtoja ja jokaisella lehdellä on omat tarkoituksensa olla olemassa.

”Aivan ensimmäinen Asun-lehden kestotilaus tehtiin Sveitsiin: hyvä visuaalinen tarina kantaa jopa yli kielimuurin.”

Minkälainen Asun-lehden ensimmäiset viisi vuotta on ollut?

Tähänastinen taipaleemme on ollut varsin mielenkiintoinen ja Asun on päässyt kurkistamaan mitä uskomattomampiin paikkoihin samalla kasvattaen alati eteenpäin muotoutuvaa verkostoaan. Olemme onnekkaita voidessamme todeta, että olemme jo alusta alkaen saavuttaneet omanlaisemme lukijakunnan, joka on sitoutunut ja kokee lehden maailman omakseen. Lehden ohella olemme tehneet myös monia muita projekteja, jotka ovat pyrkineet laajentamaan Asun-lehden maailman kolmiulotteiseksi ja joiden avulla olemme saaneet mahdollisuuden kohdata tekijöitä ja lukijoita.

Olemme toki jo kielikenttämme vuoksi pieni, mutta toisaalta samalla hyvin vahva tekijä ja saavuttaneet koostamme huolimatta kansainvälistä tunnettuutta. Vuosien saatossa lehdestä onkin tullut eräänlainen silta suomalaisten ja ulkomaisten muotoilualan yritysten ja tekijöiden välille. Tähän liittyen hauska yksityiskohta on se, että aivan ensimmäinen Asun-lehden kestotilaus tehtiin Sveitsiin: hyvä visuaalinen tarina kantaa jopa yli kielimuurin, vaikka tietysti teksteissäkin pyrimme hyvään, osaavaan ja kiinnostavaan kerrontaan. Vastataksemme kansainväliseen kiinnostukseen aloimme tehdä lehden ohella Asun Homes -bookazineä, jonka kolmas numero julkaistiin keväällä.

”Kerran kävin vielä ennen aamuviittä viimeistelemässä Habitareen suunnittelemani osaston. Vahtimestari tuumasi, että olenpa aikaisin liikenteessä.”

Mikä on suhteesi Habitareen ja minkälaisia muistoja sinulla on tapahtumasta?

Vierailin Habitaressa ensimmäisen kerran 80-luvun alkupuolella ja saman vuosikymmenen loppupuolella aloin suunnitella tapahtumaan osastoja, sekä yksittäisiä että suurempia yhteisosastoja. Habitare on tietysti Euroopan suuriin alan messuihin verrattuna hyvin erilainen, pieni ja kotoisa tapahtuma, mutta nykyään myös enenevässä määrin kansainvälinen. Habitarella on aina ollut tärkeä rooli alallamme ja nyt se tarjoaa myös kansainväliselle kentälle oivan kattauksen suomalaisesta muotoilusta ja kodista.

Messuosastojen rakentamisen aika on lyhyt ja tiukassa aikaraamissa pitää saada kaikki toimimaan suunnitellulla tavalla. Osastojen rakentamisessa olen ollut lukuisat kerrat mukana yömyöhään saakka, mutta joskus myös aamuvarhain: kerran kävin vielä ennen aamuviittä viimeistelemässä Habitareen suunnittelemani osaston. Vahtimestari tuumasi, että olenpa aikaisin liikenteessä, mutta jätin kertomatta että syynä oli aamulento Lontooseen, jonne matkustin myöskin messuosastoa rakentamaan.

Habitaren 50-vuotisjuhlavuoden teema on Taito elää! – Art of Living. Minkälaisia ajatuksia teema sinussa herättää?

Juhlavuoden kautta tarkastellessa teemassa piilee mielenkiintoinen pieni ristiriita: juhla on suuri, yhteinen ja ulospäin suuntautuva, mutta teeman miellän kuitenkin hyvin sisäiseksi ja henkilökohtaiseksi, jossa kantaviksi ajatuksiksi voi ajatella vaikkapa oman tilan rakentaminen miellyttäväksi, voimaannuttavaksi ja harmoniaa tuovaksi.

”Elämään mahtuu paljon erilaisia ajanjaksoja ja painotuksia ja olen oppinut ainakin sen, etten koskaan sano ei koskaan.”

Minkälaisia elämäntaitoja itse vaalit?

Itse haen yhä tietynlaista tasapainoa ja taitoa elää välttäen sitä, että kuluttaa itsensä loppuun, vaikka nauttiikin monenkirjavasta tarjonnasta mielenkiintoisia asioita ympärillään. Moni elämäntaito liittyykin juuri ajanhallintaan ja tasapainon etsimiseen niin, että erilaiset rytmit sovittuisivat yhteen hyväksi kokonaisuudeksi.

Elämä tuntuu olevan jatkuvaa pientä liikettä: nuorena viihdyin tietynlaisessa sykkeessä ja kaupunkirakenteen läheisyys oli minulle äärimmäisen tärkeää, mutta enää se ei tuo kodin kohdalla itselleni lepoa, vaan hakeudun ennemmin luonnon äärelle. Vaikka tietynlainen asumisen ja tunnelman ideaali on säilynyt elämässäni muuttumattomana, olen asunut nyt kymmenen vuotta maalla, mitä nuorempana en olisi koskaan uskonut tekeväni. Elämään mahtuu paljon erilaisia ajanjaksoja ja painotuksia ja olen oppinut ainakin sen, etten koskaan sano ”ei koskaan”.

Sopiiko udella, mitä Asun-lehden Habitare-osastolla nähdään marraskuussa 2020?

Lähestymme tänä vuonna osastoamme edellä mainitsemani henkilökohtaisuuden kautta ja liikumme kodin henkilökohtaisimmissa tiloissa tarkastellen etenkin levon ja kylpemisen paikkoja, joissa vahvan kosketuskontaktin myötä materiaalit korostuvat voimakkaimmin. Ne ovat rauhoittumisen ja voimaantumisen tiloja, joiden avulla saa energiaa ja tasapainoa elämään.

 

 

Teksti: Hanna-Katariina Mononen, kuva: Asun