Varmaan rakkain muisto on se kun kävimme aviomieheni kanssa messuilla. Olimme onnesta soikeina. Edellisenä talvena olimme löytäneet tontin ja rakennuslupakin oli kunnossa. Lisäksi olimme pistäneet talotehtaalle tilauksen vetämään. Ja kaiken lisäksi odotin esikoistamme. Oli ihanaa kun päästiin tutkimaan ja katselemaan kunnolla mitä uuteen kotiin hankitaan. Se ei ollut enää pelkkää haavetta. Siitä on nyt 7 vuotta. Sen jälkeen ollaan päästy messuille vain kerran. Nyt esikoisemme on jo eskarilainen ja ensisyksynä koululainen. Huonettakin pitäisi muokata siihen suuntaan.
Tapana on mennä Habitareen äidin kanssa joka vuosi, tai ainakin tehdä suunnitelmia messujen ajalle yhdessä ja vaihtaa kokemuksia jälkikäteen. Olen 40-vuotias ja äiti 70.
Yläasteella, eli joskus vuonna -85 kotitaloustunteihin kuului käydä Habitaressa. Minä ja mun bestis tehtiin siitäkin reissusta seikkailu kun piti omatoimisesti suoriutua Espoosta Pasilaan. Itse messujen sisällöstä siltä kerralta en muista mitään, mutta into sisustamiseen syttyi ja aikuisena Habitaressa on tullut käytyä tosi usein. Tapahtumasta tarttuu aina mukaan kivoja juttuja, kuten tänä vuonna Timo Sarpanevan julistetaulu Karhula-Iittalan lasi, jossa on Wirkkalan Kantarelli-maljakon luonnos.
Habitare 2018. Ystäväporukkamme on hajautunut eri paikkakunnille etelä-Suomen alueella. Osa perheellisiä ja kaikki kiireisiä, joten yhteinen aika on kiven alla. Saimme aikataulumme sopimaan yhteen ja järjestettyä tapaamisen näiden upeiden naisten kesken Habitare-messuille. Nuo messut olivat inspiroivat ammatillisessakin mielessä, kun alan opintoni olivat vielä käynnissä. Ihana päivä rakkaiden ystävien seurassa messuilla ja hauska ilta vielä sen jälkeen. Tämän muiston voisikin toteuttaa uudelleen!
Löysin Habitaresta vuonna 2018 juuri sopivan sohvan mökille ja yllätin itsenikin ihastumalla turkoosiin väriin. Nyt turkoosi sohva toimii väriläiskänä muuten valkoisten ja harmaiden kalusteiden joukossa luoden juuri oikeanlaista beach house -tunnelmaa.
Ensimmäistä kertaa Habitaressa vieraillessani tajusin, että suomalaista designia ylipäätään on, ja varsinkin, että sillä voi sisustaa! Suomi kiri omassa designmaiden kategoriassani Tanskan rinnalle. Löysin messuilta toinen toistaan ihastuttavampia huonekaluja ja sisustusesineitä, muotoilua ja vinkkejä kotini sisustukseen. Sen jälkeen olen seurannut ylpeydellä monen muotoilijan polkua yhä ylemmäs. Tuntui mukavalta, että löysi ikäänkuin ensimmäisten joukoissa jotain, mikä myöhemmin on saanut laajempaakin huomiota ja menestystä.