”Olemme etuoikeutettuja saadessamme käytännössä valita kenen kanssa työskentelemme”, kertoo Kvadratin toimitusjohtaja ja Habitaren Kansainvälinen Ystävä Anders Byriel. Tapasimme Andersin ja opimme, kuinka kansainvälistyminen tuo mukanaan alati kasvavaa vastuuta.

Teksti: Hanna-Katariina Mononen

Kuvat: Matteo Girola, Benjamin Lund, Kvadrat

Habitare kutsuu vuosittain merkittävän muotoilualan vaikuttajan Kansainväliseksi Ystäväkseen. Kansainvälinen Ystävä vierailee Habitaressa tutustuen sen tarjontaan ja suomalaisen muotoilun kenttään, valitsee tapahtumasta kiinnostavimmat sisällöt ja käy vuoropuhelua Habitaren kanssa muotoilun trendeistä ja ilmiöistä. Tänä vuonna Habitare toivottaa tervetulleeksi Anders Byrielin, tekstiiliyhtiö Kvadratin toimitusjohtajan.

Kvadratista tuntuu luontevalta kysyä lisää juuri sen toimitusjohtajalta, joka itsekin myöntää identiteettinsä sulautuneen yhteen luotsaamaansa yrityksen kanssa. ”Kun johdat perheyritystä, sinusta tulee se yritys”, Anders täsmentää, ”Kvadrat suhtautuu intohimoisesti arkkitehtuuriin, muotoiluun ja moderniin taiteeseen – ja niin suhtaudun minäkin!”. Tuskin kukaan muotoilusta ja arkkitehtuurista kiinnostunut on onnistunut välttämään kohtaamasta Kvadratin jossakin muodossaan. Vuonna 1968 Poul Byrielin ja Erling Rasmussenin perustama yritys on kivunnut alansa johtoasemaan tarjoten korkealaatuisia tekstiilejä ja oheistuotteita alan ammattilaisille ja kuluttajille, niin julkisiin tiloihin kuin yksityiskoteihinkin. Yritys on usein tekemisissä myös erilaisiin näyttelyihin, installaatioihin ja yksittäisiin taide- ja designteosteoksiin liittyvissä projekteissa.

Erityistä Kvadratissa on sen synnystä lähtien ollut kansainvälinen yhteistyö lukuisten eri muotoilijoiden ja taiteilijoiden kanssa. ”Yhteistyö on ydintekemistämme”, Anders toteaa, ”vaikka meillä on tietenkin myös omia suunnittelutiimejä, valtaosa tekemisistämme syntyy keskustelusta ja yhteistyöstä ulkopuolisten tahojen kanssa”. Alkuaikoina heitä olivat esimerkiksi Nanna Ditzel ja Finn Juhl, nyttemmin Erwan ja Ronan Bouroullec, Raf Simons, Olafur Eliasson ja Patricia Urquiola. ”Olemme etuoikeutettuja saadessamme käytännössä valita kenen kanssa työskentelemme. Työskentelemme sekä tunnettujen taitajien kanssa, mutta haluamme myös nostaa esiin uusia tekijöitä”, Anders toteaa. Viimeiset 25 vuotta painotus on ollut muotoilijoissa, mutta Anders paljastaa salaisuuden: lokakuussa lanseerataan uutuus, joka on tehty yhteistyössä maailmankuulun taiteilijan kanssa. Se on paluuta Kvadratin juurille, jolloin yritys teki enemmän juuri taiteilijoiden kanssa.

Kun Anders Byriel, Poul Byrielin poika, aloitti 30 vuotta sitten työskentelyn Kvadratilla, työntekijöitä oli vajaa sata. Nyt luku on 11000. Tärkeästä eurooppalaisesta tekstiilialan toimijasta on viime vuosina tullut yhä voimakkaammin kansainvälinen ja toimintaa rakennetaan voimakkaasti erityisesti Aasiassa ja Amerikassa.

Kvadrat on tanskalainen yritys, mutta Andersin kanssa keskustellessa syntyy vaikutelma, ettei sillä ole hänelle suurtakaan merkitystä. Siinä missä useat yritykset rakentavat itsestään mielikuvia maabrändi edellä, Kvadrat keskittyy olemaan korkeintaan skandinaavinen – jos sitäkään. Anders myöntääkin, ettei koskaan oikeastaan puhu Tanskasta tai tanskalaisuudesta – ei siksi, etteikö hän kokisi maata hyväksi, päinvastoin, hän toteaa Tanskassa asuvien olevan onnekkaita. Hänelle kiinnostavampaa on kuitenkin häivyttää maiden rajat ja keskittyä johonkin tärkeämpään. ”Tuntuu klaustrofobiselta ajatella vain maan rajojen sisällä ja vaikkapa määritellä, mikä on mitäkin suunnittelua. Kvadrat on kosmopoliitti toimija. Meille ei ole tärkeää mistä tulee, vaan mitä tuo mukanaan: ja minkälaisten arvojen ajamana”, Anders toteaa. Mutta kai voimakkaasti kansainväliseksi ajateltavassa Kvadratissa on kuitenkin jotakin tanskalaista? ”Kenties se, miten johdamme yritystä ja minkälaista yrityskulttuuria ylläpidämme. Rakenteemme on matalahierarkinen ja tasa-arvoinen”, Anders kiteyttää.

Habitaren tämänvuotinen teema Yhdessä käsittelee aikamme haasteita ja toisaalta pohtii, millä tavoin voisimme niitä ratkaista. Anders myöntää luulleen, että nykyisenkaltaiset vastoinkäymiset maailmassamme ja yhteiskunnassa olisivat jääneet kauas 1980-luvulle. ”Se oli aikakautena samanlainen kuin tämä: täynnä synkkyyttä, työttömyyttä ja ydinsodan uhkaa. Nyt kuitenkin olemme tässä, ja meidän on pysyttävä yhdessä”, Anders toteaa. Myös työnantajien tulee pysyä mukana maailman menossa. Kvardat on työpaikkana voimakkaan yhteisöllinen ja rakastettu, mutta parhainkaan työpaikka ei pysy sellaisena ilman jatkuvaa kehitystä: ajat muuttuvat, toimintatavat muuttuvat ja ihmisten vaatimukset työpaikkojaan kohtaan muuttuvat. ”Meidänkin täytyy muuttua ja keksiä itsemme uudelleen”, Anders kertoo, ”samanaikaisesti kun meidän on oltava yhdessä, on meidän löydettävä tilaa myös yksilölle, panostaa työskentelykulttuuriin ja löytää uusi tasapaino”.

Tasapainoa kysyy myös ympäristömme. Ilmastokriisi on oikeutetusti asettanut syyniin erityisesti tuottavat yritykset. Uutta valmistavien toimijoiden tulisi tehdä tietoisesti suuria, korjaavia liikkeitä, jotta juuri tasapaino ja kestävä kehitys olisi mahdollista. Viime vuodet onkin ollut suosittua puhua vastuullisuudesta ja kestävyydestä. Näkeekö Anders, että pelkän puheen lisäksi olisi todistettavissa myös toimintaa? ”Asiat todella ovat liikkeessä, ja se on positiivista”, hän sanoo, ”mutta olen kieltämättä pettynyt siihen, ettei tilanteeseen silti reagoida voimakkaammin”. Hän ajattelee, että kansainvälisenä yrityksenä toimimiseen liittyy elimellisesti myös vastuunottoa. Kvadrat haluaa olla kestävän kehityksen pioneeri, jonka toimintaa ohjaavat jo perustamisesta lähtöisin mukana olleet, sisäsyntyiset arvot. Yritys vie tuotantoaan kestävämmälle pohjalle panostaen tutkimukseen, kehitykseen ja kiertotalouteen. ”On ilmiselvää, että olemme valmiita kärsimään tuotoissa, jotta voimme tehdä tämän. Tämä on pakollista”, Anders toteaa painokkaasti.

Anders kertoo olleensa aktivisti ja kestävästä kehityksestä kiinnostunut jo nuoresta pitäen. 26-vuotiaana Kvadratilla aloitettuaan hän järkyttyi huomatessaan, kuinka vähän ympäristöteemoja käsiteltiin yritysmaailmassa. Kolmekymmentä vuotta on kulunut. ”Olen aavistuksen optimistinen”, hän sanoo hymyillen. Ehkei nuori aktivisti-Anders joutuisi enää pettymään.

Esitimme 7 kysymystä Anders Byrielille.