Habitare-suunnittelukilpailu

Habitare, Helsingin Messukeskus ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu järjestävät Habitare-suunnittelukilpailun, johon kutsutaan osallistumaan Suomessa arkkitehtuurin ja muotoilun opetusta antavien yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten opiskelijat sekä Taideyliopiston opiskelijat.

Habitaren ja Aalto-yliopiston järjestämä kilpailu on jo vuosien ajan nostanut esiin nuoria arkkitehtuurin ja muotoilun opiskelijoita. Suomen Messusäätiön lahjoittaman kilpailun 5 000 € pääpalkinnon avulla nuoria opiskelijoita on kannustettu jatkamaan opiskeluja ja luomaan menestyksekästä uraa.

Vuonna 2023 kilpailun teemana ”Yhteisöllisyyden työkalut”

Tänä vuonna kilpailijoiden tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa uudenlaisia yhteisöllisyyden työkaluja, joilla on vahva potentiaali tukea läheisyyttä ja vuorovaikutusta ihmisen mittakaavassa tai laajemminkin. Kilpailuehdotukset saivat pitää sisällään tiloja, huonekaluja, esineitä ja muita työkaluja. Osallistujia kannustettiin muodostamaan monialaisia tiimejä, jotta eri mittakaavojen ja keinojen yhdistelmistä muodostuisi kokemuksellisesti yhtenäisiä lopputuloksia.

Habitare-suunnittelukilpailun voittaja 2023

Habitare-suunnittelukilpailun voittajaksi on valittu Aalto-yliopiston sisustusarkkitehtuurin ja nykymuotoilun maisteriohjelmissa opiskelevat Lennart Engels, Karolin Kull, Ágnes László, Julia Postrzech ja Valenti Soler työllään HABIT. Kilpailun päätuomari Harri Koskinen valitsi voittajan neljän finalistityön joukosta. Kilpailun voittaja saa Suomen Messusäätiön lahjoittaman 5000 euron stipendin.  Kilpailun finalistityöt ovat esillä Habitaressa 13.–17.9.2023.

Voittajatyö HABIT – Lennart Engels, Karolin Kull, Ágnes László, Julia Postrzech ja Valenti Soler

Voittajatyössä Aalto-yliopiston alueelta kerätty rakennusjäte tiili sekä epäorgaaninen sidosaine geopolymeeri muodostavat kemiallisen reaktion myötä kiinnostavan uusiomateriaalin, joka kestää tulen, lämmön ja käytön. Tästä uusiomateriaalista voittoisa työryhmä loi moderniin kaupunkimiljööseen sopivan tulisijan, jonka ympärille käyttäjät voivat kokoontua luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.

”HABIT on mielenkiintoinen, rakentava ja hieno ryhmätyö, jonka tekijöistä jokaisella on ollut prosessissa oma roolinsa. Erityisen hienoa tässä teoksessa on materiaalin tutkimus- ja kehitystyö, jossa on luotu rakennusjätteestä jotain kestävää, pitkäikäistä ja yhteisöllistä”, kilpailun päätuomari muotoilija Harri Koskinen kertoo. 

Arvioiden mukaan noin 8 % ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä syntyy sementin tuotannosta, jota käytetään betonin sidosaineena. Kun sementti korvataan kokonaan geopolymeerillä, saadaan aikaan betonia, jonka hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi. Jokainen yksilöllinen tulisijan osanen painaa noin 25 kiloa ja moduulit ovat suunnitellusti sen painoisia, etteivät ne lähde kaupunkiympäristössä käyttäjiensä mukana. 

“Arkkityyppinen teema, jossa tulen ääreen kokoonnutaan jakamaan lämpöä ja yhteisöllisyyttä kohtaa modernin maailman. Lopputulos on käytännöllinen ja esteettinen ja täyttää kilpailun teeman ja kaikki annetut arvostelukriteerit”, Koskinen jatkaa. 

Lennart Engels, Karolin Kull, Ágnes László, Julia Postrzech ja Valenti Soler – HABIT

Yhteenkuuluvuuden henki voi syntyä monenlaisista yhteen kokoontumisen muodoista. Nuotion ympärille kokoontuminen on luultavasti yksi vanhimpia yhteentulemisen rituaaleja. Ehdotuksemme tavoitteena on tarjota raikas lähestymistapa tähän ajattomaan tulisijan konseptiin.

Kilpailutyön elementit on valmistettu hyödyntäen matalan teknologian prosessia, joka yhdistää ikivanhaa ja innovatiivista. Se on verrattavissa roomalaiseen betoniin ja mahdollistaa rakennusjätteen käytön uutena materiaalilähteenä. Nykypäivän näkökulmasta katsottuna paikalliset, sivutuotteena syntyvät materiaalit hyödynnetään uudelleen ja nostetaan keskiöön sosiaalisiin tarkoituksiin ja yhteisöllisiin kokoontumisiin muuttuvina aikoina.

Siiri Joronen – FOR YOU

Teos korostaa ihmisten kohtaamisten tärkeyttä, läheisyyttä ja niiden merkitystä yksilöille. Muunneltavissa oleva tila tekee ihmisten välisistä kohtaamisista ja yhteistyöstä helppoa ja turvallista. Kokonaisuus antaa mahdollisuuden ihmisten kohtaamisiin omilla ehdoilla. Kuten ihmisiä, myös yhteisöjä on erinäköisiä ja erikokoisia.

Useasta elementistä koostuva teos muovautuu erilaisiin käyttötarkoituksiin ja mittakaavoihin ulko- ja sisätiloihin. Eri elementtien kirjoa monistamalla, jatkamalla ja yhteen liittämällä voidaan luoda veistoksellisia ja toiminnallisia rakenteita ja tiloja.

Eemeli Sahimaa – KASAA

Pyrin kilpailutyölläni luomaan yksinkertaisen järjestelmän, tavan kasata asioita. Järjestelmä on mukautuva siinä, kuinka sitä käytetään ja mitä sen avulla voidaan kasata. Yhdessä oleminen on ulottuvaa sen kaikissa eri muodoissa ja on mahdotonta asettaa tapoja tai raameja sille, kuinka olemme yhdessä. Sama ajatus on myös järjestelmän taustalla.

Itselleni oli luonnollisinta lähestyä Yhteisöllisyyden työkalut -teemaa mahdollisimman yksinkertaisesta lähtökohdasta. Vaikka alku olisikin yksinkertainen, lopputulokset saattavat olla hyvinkin kompleksisia, kuten yhteisöllisyyskin toisinaan on. Käsittelin yhteisöllisyyttä omien kokemusten ja huomioiden kautta – työ itsessään on fyysinen ulkoistuma teeman tulkinnasta.

Julia Töyrylä – YHTEINEN TILA

Yhteinen tila -kilpailuehdotus on paviljonki, jonka Habitaren kävijät pystyttävät itse messuosastolle. Kevyen telttamaisen paviljongin rakentaminen tapahtuu spontaanisti vaihtelevissa ryhmissä, useita kertoja messupäivien aikana. Rakennushetki kestää noin 15 minuuttia ja vaatii osallistujilta ainoastaan hieman heittäytymistä ja leikkimielisyyttä.

Työ vastaa nykymaailman tilanteeseen, jossa olemme monella tavoin menettäneet yhteyden ympäristöömme ja toisiimme. On tärkeää, että suunnittelemme tiloja ja esineitä, joiden avulla näitä menetettyjä yhteyksiä voidaan eheyttää ja palauttaa. Kokemus ympäristöstä muodostuu suhteessa muihin ihmisiin ja eläviin olentoihin. Tilat ja esineet eivät ole pelkkää materiaalia, vaan ensisijaisesti jaettuja tapahtumia, merkityksiä ja kohtaamisia.

Yksilö- ja kulutuskeskeisyyden sijaan kaipaamme yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia toimia maailmassa hyvinvointia lisäten. Yhdessä tekeminen vahvistaa yhteyden kokemusta: jaettu tavoite ja sen toteuttaminen luo siltoja, tehden sijaa halulle ymmärtää toisia ja toimia yhteisen hyvän eteen. Rakentaessaan ja kannatellessaan paviljonkia osallistujat muodostavat välilleen tilan, jossa on mahdollista edistää vuorovaikutusta ja yhteyden tunnetta.