7 kysymystä Anders Byrielille
Anders Byriel on Habitaren 2023 Kansainvälinen Ystävä. Hän on vuonna 1968 perustetun tekstiiliyhtiö Kvadratin toimitusjohtaja, Madridissa sijaitsevan IE School of Architecture and Designin professori sekä designin, arkkitehtuurin ja nykytaiteen suuri ystävä. Kansainvälinen Ystävä vierailee Habitaressa ja valitsee tarjonnasta kiinnostavimmat ilmiöt ja tuotteet.
Esitimme seitsemän kysymystä uudelle ystävällemme. Tutustu Andersiin!
Mitä odotat näkeväsi ja kokevasi Helsingissä syyskuussa?
Yhdessäoloa, tietenkin! Opiskelen parhaillaan suomalaista suunnittelua, vanhoja tunnettuja ja tietysti myös uusia tekijöitä. Haluan saapua varautuneena! Tulen Helsinkiin avoimin mielin ja silmin. Odotan myös monia hyviä keskusteluja. Totta puhuen olen tulossa ensi vuonna pidemmäksi aikaa: puolisoni, taiteilija Miriam Bäckströmin työ kuljettaa meidät silloin takaisin. Tulen siis pian takaisin syventämään ymmärrystäni Suomesta entisestään!
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta?
Ajattelen, että Tanska, Ruotsi ja Suomi ovat hyvin samankaltaisia, meissä on samantyyppistä energiaa. Suomi saattaa olla meistä tärkein tekijä arkkitehtuurin osalta, teillä on hyvin kiinnostavaa ja hienoa tekemistä sillä saralla. Jotakin ainutlaatuista Suomessa on, sillä teillä on yllättävä linkki Japaniin. On kiinnostavaa, miten paljon samankaltaisia piirteitä jaatte: yksityiskohtia, käsityötaitoa, hienoja materiaaleja, kirkasta ajattelua ja inhimillistä suunnittelua.
Mitkä ajattelet suomalaisen suunnittelun vahvuuksiksi – entä heikkouksiksi?
Suomi on suunnittelussa supervoima, ja siksi Suomen pitäisi näkyä enemmän. Suomella on voimakas suunnitteluperintö, kenties voimakkaampi kuin Ruotsilla tai Tanskalla. Uudelle suunnittelijasukupolvelle on varmasti sen perinnön vuoksi haastavaa rakentaa uutta. Todistin samankaltaisen ilmiön tapahtuvan pari vuosikymmentä sitten Tanskassa. Silloin puhuttiin 1950-luvun varjosta ja koettiin se pitkään esteenä, tai ainakin hidasteena uuden syntymiselle. Sitten tietynlainen designvallankumous käynnistyi ja on käynnissä yhä, alalle tulee paljon uusia tekijöitä ja töitä tehdään maailmanlaajuisesti. Luulen, että Suomi on tämän suhteen vielä kynnyksellä. Potentiaalia on kyllä: teidän täytyy vain käynnistää vallankumous.
Jos voisit toivoa jotakin lisää designmaailmaan, mitä se olisi?
Olemme ehkä turhan järjestäytyneitä ja kuvittelemme voivamme ohjelmoida menestyksen. Toivoisin tälle kentälle lisää kokeilua, uusien asioiden etsimistä, tutkimista, itsemme stimulointia. Sitä haluan lisää. Uskon, että koko suunnittelun maailma hyötyisi siitä.
Habitare käsittelee erityisesti asumista ja koteja. Miltä tulevaisuuden koti näyttää?
Uskon, että asuminen on tulevaisuudessa enenevissä määrin kestävää. Ostamme asioita, jotka kestävät pitkään ja jotka lapsemme voivat ottaa mukaansa omaan kotiinsa, annamme uuden elämän vanhoille esineille, hyödynnämme korjauspalveluita. Rakastan itse kerroksellisia koteja, joissa on elementtejä eri aikakausilta. Uskon, että tulevaisuudessa luodaan samanlaisia kerroksia menneiltä ajoilta pysyen kuitenkin samalla uteliaina uudelle. Sisustuslehdissä näemme koteja, joissa kaikki on oppikirjan mukaisesti oikein. Tulevaisuudessa näen mielelläni yhä enemmän vapautta kotien tekemisessä ja sitä, että asukkaan oman persoonan ja näkemyksen annetaan näkyä. Sama ilmiö näyttäytyy yhteiskunnassa laajemminkin: teemme tilaa yksilölle.
Kerro omista suunnitteluihanteistasi – ja kenties idoleistakin?
Voi, näen niin paljon! Totta puhuen moni niistä suunnittelijoista, joiden kanssa saamme Kvadratilla työskennellä, ovat sellaisia joita ihailen. Saamme siis tehdä töitä idoleidemme kanssa! He saattavat olla tunnetumpia tai sitten vielä nousussa olevia tekijöitä. Ronan ja Erwan Bouroullec, Peter Saville, Jonathan Olivares, Raf Simons… lista voisi jatkua loputtomiin! He ovat kaikki visionäärejä, on kiehtova katsoa kun he tekevät työtään.
Tarvitsemmeko lisää kriittisyyttä vai optimismia?
Emme välttämättä tarvitse varsinaista kriittisyyttä, mutta tarvitsemme lisää keskustelua suunnittelusta. Meidän pitää puhua enemmän, raportoida vähemmän. Juttelin vastikään erään suunnittelijan kädenjäljestä nuoren luovan johtajan kanssa ja hän sanoi suoraan, että ajattelee tämän tekemät työt kauhean tylsiksi. Pidin siitä keskustelusta! Me tulemme eri paikoista ja meillä on eri näkemyksemme, oli hyvin antoisaa keskustella aiheesta avoimesti. Luulen, että olemme turhan kohteliaita: ei haittaa vaikka vähän haastaisimme toisiamme, meidän ei ole pakko olla samaa mieltä. Sellaista kulttuuria kaipaan lisää.