Skip to content

Yhdessä: Brummer & Brummer

Brummer & Brummerin takana on Pekka ja Elina Brummer: pariskunta, joka vuonna 2008 käynnisti toimintansa erikoistuen ensisijaisesti Tapio Wirkkalan saksalaiselle Rosenthalille suunnittelemiin esineisiin. Perheyritys myy löytöjään laajasta, mutta suomalaisille jokseenkin tuntemattomasta tuotannosta ja koostaa verkkosivuilleen tiettävästi ehjintä tuoteluetteloa Wirkkalan Rosenthalille tekemästä elämäntyöstä. Brummer & Brummerin tarina alkoi puolivahingossa, rakkaudesta lajiin – ja äkkiarvaamatta täyttyneistä kaapeista.

Teksti: Hanna-Katariina Mononen

Kuvat: Brummer & Brummer

Yksi Rosenthalin merkittävimmistä astiastoista on Wirkkalan suunnittelema Variation, joka kuuluu myös New Yorkin MoMA:n kokoelmiin. Kuvassa sarjan mausteikot.

Hei Pekka! Kertoisitko, kuinka Brummer & Brummer syntyi: miten päädyitte tähän ja miksi?

Vietimme puolisoni Elinan kanssa sapattivuotta Saksassa, ja siellä ollessamme löysimme vanhan tavaran liikkeistä ja kirpputoreilta Tapio Wirkkalan suunnittelemia posliiniesineitä. Ne olivat minulle lapsuudestani tuttuja, mutta ymmärsimme heti, ettei niitä juuri Suomessa näy. Päätimme hankkia näitä esineitä itsellemme vietäväksi kotiin Suomeen. Samalla ajattelimme ostaa lapsillemmekin, ja serkkujen lapsille, ja häälahjaksi sukulaisille – esineitä alkoi kerääntyä aika tavalla. Kun muutimme takaisin Suomeen, kaappimme täyttyivät ääriään myöten näistä Tapio Wirkkalan Rosenthalille suunnittelemista posliinisista taide-esineistä, maljakoista, kulhoista ja astiastoista. Saavutimme pisteen, jossa totesimme parhaaksi luopua osasta esineitä. Pakkasimme auton ja lähdimme messuille myymään. Astiastoja meiltä myyntitapahtumasta ostaneet kuitenkin olivat meihin jälkikäteen yhteydessä, kun halusivat täydentää kokoelmaansa ja huomasivat, ettei esineitä löydä mistään muualta. Teimme alkuun heille ystävänpalveluksena täsmäostoksia ja toimitimme puuttuvat osat. Kun kävimme myyntitapahtumissa toisen ja kolmannen kerran, alkoi olla vähitellen selvää, että on parasta virallistaa toimintamme ja niin syntyi Brummer & Brummer Oy.

Vaalitte Tapio Wirkkalan Rosenthal-tuotantoa paitsi myymällä sen tuotteita, mutta myös toisellakin tapaa, eikö totta?

Kyllä: esineiden ostamisen ja myymisen rinnalle alkoi pian muodostua toinen toimintamme ydintehtävä. Aloimme keräämään kaikkea sitä tietoa, mitä esineiden hankinnan myötä saimme. Rosenthalin oma luettelointi oli sekavaa eikä mistään ollut mahdollista saada selvää käsitystä, mitä kaikkea Wirkkala on Rosenthalille vuosien varrella suunnitellut. Nyt meillä on verkkosivuillamme Tapio Wirkkalan suunnittelemista posliiniesineistä täydellisin olemassa oleva luettelo, joka täydentyy ja päivittyy jatkuvasti. Tätä työtä emme olisi voineet tehdä yksin: suurena ja arvokkaana apuna ovat olleet monet saksalaiset keräilijät sekä Tapio Wirkkala Rut Bryk säätiö – samalla me olemme voineet auttaa jakamalla omaa tietouttamme vastavuoroisesti heille.

Composition-sarjan suola-ja pippurisirottimet tarjottimella ja pieni kaadin.

Teillä on siis aika tavalla tietoa niin Tapio Wirkkalasta kuin Rosenthalistakin. Kuinka Tapio Wirkkala aloitti yhteistyön tämän saksalaisen posliinivalmistajan kanssa?

Philip Rosenthal tapasi Tapio Wirkkalan 50-luvulla, kun Tapio oli jo niittänyt mainetta Milanon Triennaalissa ja työskenteli New Yorkissa Raymond Loewyn toimistolla. Philip kutsui Tapion Rosenthalin tehtaan suunnittelijaksi ja niin alkoi yhteistyö, joka tulisi kestämään liki kolme vuosikymmentä. Philipin ja Tapion yhteistyö oli sujuvaa ja heillä synkkasi ajatukset yhteen. Sujuvan yhteistyön lisäksi itse tekeminen oli tietenkin Tapiolle erityisen mieluisaa: kuvanveistäjäksi kouluttautunut muotoilija oli posliinin työstämisen parissa kuin kotonaan. Laajuudessaan Tapion Rosenthalille vuosina 1956–1985 tekemä suunnittelutyö on jotakuinkin samansuuruinen kuin mitä hän teki aikanaan Iittalalle. Tapio oli sosiaalisesti hiljainen, hän keskittyi töidensä parissa puhumaan vain pakolliset asiat. Kun vuonna 1963 lanseerattiin Composition-astiasto, Rosenthalin tiloihin kutsuttiin suuri joukko lehdistön edustajia, myyjiä ja suunnittelijoita. Philip piti puheen, jonka jälkeen pyysi Tapiota kertomaan jotakin. Tapio sanoi, ”Ich arbeite, ich rede nicht” – työskentelen, en puhu.

Wirkkala suunnitteli Rosenthalille myös kaikkiaan kuusi lasisarjaa, mutta sopimuksen mukaisesti vain sellaisia, joita ei ollut Iittalalla tuotannossa: värillistä, kirkasta tai hiottua kristallilasia. Kuvassa Variation-sarjan karahvi.

Wirkkalalla oli tunnetusti voimakas muotoilijaidentiteetti ja suunnittelufilosofia. Kuinka Wirkkalan työskentely sopisi nykyaikaan?

Tapio oli työssään voimakkaasti ajassa elävä. Jo silloin hän visionäärinä kuvitteli meille kuvapuhelimet ja asunnot, joissa on televisiot seinällä. Uskon, että hän löytäisi tänäkin päivänä paikkansa.

Brummer & Brummer on ollut toiminnassa pian viisitoista vuotta. Mitä tässä ajassa on tapahtunut?

Habitare on erinomainen esimerkki siitä, kuinka asiat ovat tässä ajassa kehittyneet. Aikaisemmin kiersimme ainoastaan antiikkitapahtumia, joissa kävijäkunta oli pitkään lähinnä vanhemman sukupolven edustajaa. Habitare on ollut myös nuoremman polven temmellyskenttä, jossa ihmiset hakevat avoimesti uusia ideoita ja inspiraatiota. Habitaren antiikkipuolelta olemmekin saaneet juuri nuoria asiakkaita, niin me kuin varmasti muutkin näytteilleasettajat. Toivoisinkin ihmisten sisustamiseen enemmän rohkeutta ja innostuneisuutta. Että ei tehdä mallikotia, vaan rohkeasti sellaista, joka tuntuu omalta. Tänä päivänä kierrättäminen ja jonkinnäköinen retrohenkisyys on ollut pinnalla. Ihmiset ovat kiinnostuneempia vanhoista esineistä – se on merkittävää paitsi meille vanhan tavaran myyjille, myös ympäristöllemme.

 Vuonna 1963 esiteltyyn Composition-astiastoon on varattu paikka kuvioinnille, vaikka Wirkkala itse ei tiettävästi erityisemmin kuvioinneista piitannut.

Onko Wirkkalan Rosenthal-tuotanto tullut toimintavuosienne aikana tutummaksi suomalaisillekin?

Suomalaiset eivät koskaan oppineet tuntemaan tätä Wirkkalan posliinisuunnitteluhistoriaa kunnolla. Työ tehtiin saksalaiselle yritykselle, mutta kansainvälisille markkinoille suomalaisella sielulla, muodolla ja ajatuksella. Toimintamme aikana työt ovat kyllä tulleet tunnetummaksi ja tutummaksi: joskus messuilla kuuluu jo kaukaa, kun joku huikkaa, että ”tuolla on se Wirkkala-osasto”. Mutta koska Tapio Wirkkalan posliinisuunnitteluhistoria on verrattain tuntematonta, on sitä liki mahdotonta jälkikäteen tehdä samanlaiseksi hitiksi kuin lasiesineet ja veistokset, joihin Wirkkalan tunnettuus Suomessa perustuu.

Teette arvokasta työtä kulttuurihistorian säilömisessä ja katveeseen jääneiden muotoiluaarteiden tunnettuuden tukemisessa. Mitä työ tarjoaa teille itsellenne?

Toimintamme ei ole yksin meidän kahden, vaan teemme sitä yhdessä lastemme, ystäviemme ja asiakkaidemme kanssa; sekä tietenkin muiden keräilijöiden ja asialle vihkiytyneiden kanssa. Entiset naapurimme Helsingistä tulevat joka ainoa kerta purkamaan kanssamme messutapahtumaa – heidän mielestään se on hauskaa. Meille on vuosien varrella syntynyt paljon mukavia asiakasyhteyksiä, joista on kehittynyt pitkiä ja hyviä ihmissuhteita. Parasta tässä on ilman muuta kävijöiden palaute. On uskomaton tunne, kun joku tulee messuilla osastollemme ja tuumaa, miten kauniita nämä esineet ovat. Sen tarjoamalla henkisellä voimalla ja merkityksen tunnulla jaksaa pitkään.