Skip to content

Kansainvälinen Ystävä 2020:
Joseph Grima

Habitaren Kansainvälinen Ystävä vuonna 2020 on brittiläinen arkkitehti, kuraattori, tutkija ja toimittaja Joseph Grima. Hän on Design Academy Eindhovenin luova johtaja, Milanon triennaalin muotoilun pääkuraattori ja Domus-lehden entinen päätoimittaja. Kansainvälinen Ystävä vierailee Habitaressa, valitsee kiinnostavimmat ilmiöt ja tuotteet Habitaren tarjonnasta.

Joseph Grima on monipuolisen uran tehnyt brittiläinen arkkitehti, jonka työkenttä ja tausta kattavat laajasti näyttelykuratointeja, tutkimustyötä ja kirjoittamista. Hän on työskennellyt monien design- ja arkkitehtuuritapahtumien johtajana ja kuraattorina. Tällä hetkellä Grima työskentelee Eindhovenissa Design Academy Eindhoven – korkeakoulun luovana johtajana ja Milanon triennaalin muotoilun pääkuraattorina Milanossa. Hän on hiljattain myös toiminut arkkitehtuuri- ja muotoilulehti Domuksen päätoimittajana.

 

“Olen iloinen saadessani olla Habitaren kansainvälinen ystävä 2020 ja osa verkostoa, joka yhdistää ja innostaa muotoilijoiden ja vieraiden kansainvälistä yhteisöä. Minulla on ollut onni vierailla Suomessa useita kertoja vuosien varrella. Suomi on hyvin kaunis maa, minkä voi nähdä heijastuvan vahvasti sen muotoiluhistoriassa.” Joseph Grima

 

7 kysymystä Josephille

 

Bio – Joseph Grima

Joseph Grima on arkkitehti, kuraattori, tutkija ja toimittaja, joka asuu ja työskentelee Milanossa ja Eindhovenissa. Hän on Design Academy Eindhoven -korkeakoulun luova johtaja sekä Milanon triennaalin muotoilun pääkuraattori. Hän on myös muotoilun, teknologian, kriittisen teorian ja kaupunkisuunnittelun leikkauspisteessä toimivan arkkitehtuuri- ja tutkimustoimisto Space Caviarin perustaja ja osakas. Toimisto tuottaa arkkitehtuuria, julkaisuja, näyttelyitä ja elokuvia, joita on esitelty muun muassa Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa, Vitra Design Museumissa, Victoria and Albert Museumissa, Metropolitan Museum of Artissa ja Barbicanissa.

Grima työskenteli aiemmin arkkitehtuuri- ja muotoilulehti Domuksen päätoimittajana ja New Yorkissa sijaitsevan itsenäisen Storefront for Art and Architecture -gallerian johtajana. Vuonna 2014 hänet nimitettiin ensimmäisen Chicago Architecture Biennialin – Pohjois-Amerikan historian suurimman nykyarkkitehtuurinäyttelyn – toiseksi pääkuraattoriksi. Vuonna 2012 hän toimi ensimmäisen Istanbul Design Biennial -tapahtuman toisena johtajana. Hän on myös Materan Euroopan kulttuuripääkaupunki 2019 -hankkeen taiteellinen johtaja.

Grima on työskennellyt laaja-alaisesti opettajana ja luennoitsijana yliopistoissa Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa, mm. Moskovassa sijaitsevassa Strelka-instituutissa (Strelka Institute of Media, Architecture and Design) Rem Koolhaasin alaisuudessa. Hän on toiminut lukuisten kansainvälisten tapahtumien tuomaristoissa, kuten vuoden 2010 Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa, jonka johtajana toimi Kazuyo Sejima.

Tutustu Habitaren aikaisempien vuosien Kansainvälisiin Ystäviin täällä

Onnesta soikeina

Varmaan rakkain muisto on se kun kävimme aviomieheni kanssa messuilla. Olimme onnesta soikeina. Edellisenä talvena olimme löytäneet tontin ja rakennuslupakin oli kunnossa. Lisäksi olimme pistäneet talotehtaalle tilauksen vetämään. Ja kaiken lisäksi odotin esikoistamme. Oli ihanaa kun päästiin tutkimaan ja katselemaan kunnolla mitä uuteen kotiin hankitaan. Se ei ollut enää pelkkää haavetta. Siitä on nyt 7 vuotta. Sen jälkeen ollaan päästy messuille vain kerran. Nyt esikoisemme on jo eskarilainen ja ensisyksynä koululainen. Huonettakin pitäisi muokata siihen suuntaan.

Yhteisiä hetkiä messuilla

Tapana on mennä Habitareen äidin kanssa joka vuosi, tai ainakin tehdä suunnitelmia messujen ajalle yhdessä ja vaihtaa kokemuksia jälkikäteen. Olen 40-vuotias ja äiti 70.

Habitare herätti sisustusinnon

Yläasteella, eli joskus vuonna -85 kotitaloustunteihin kuului käydä Habitaressa. Minä ja mun bestis tehtiin siitäkin reissusta seikkailu kun piti omatoimisesti suoriutua Espoosta Pasilaan. Itse messujen sisällöstä siltä kerralta en muista mitään, mutta into sisustamiseen syttyi ja aikuisena Habitaressa on tullut käytyä tosi usein. Tapahtumasta tarttuu aina mukaan kivoja juttuja, kuten tänä vuonna Timo Sarpanevan julistetaulu Karhula-Iittalan lasi, jossa on Wirkkalan Kantarelli-maljakon luonnos.

Ystäväporukan jälleennäkeminen

Habitare 2018. Ystäväporukkamme on hajautunut eri paikkakunnille etelä-Suomen alueella. Osa perheellisiä ja kaikki kiireisiä, joten yhteinen aika on kiven alla. Saimme aikataulumme sopimaan yhteen ja järjestettyä tapaamisen näiden upeiden naisten kesken Habitare-messuille. Nuo messut olivat inspiroivat ammatillisessakin mielessä, kun alan opintoni olivat vielä käynnissä. Ihana päivä rakkaiden ystävien seurassa messuilla ja hauska ilta vielä sen jälkeen. Tämän muiston voisikin toteuttaa uudelleen!

Turkoosi sohva

Löysin Habitaresta vuonna 2018 juuri sopivan sohvan mökille ja yllätin itsenikin ihastumalla turkoosiin väriin. Nyt turkoosi sohva toimii väriläiskänä muuten valkoisten ja harmaiden kalusteiden joukossa luoden juuri oikeanlaista beach house -tunnelmaa.

Suomalainen design elää ja kukoistaa

Ensimmäistä kertaa Habitaressa vieraillessani tajusin, että suomalaista designia ylipäätään on, ja varsinkin, että sillä voi sisustaa! Suomi kiri omassa designmaiden kategoriassani Tanskan rinnalle.  Löysin messuilta toinen toistaan ihastuttavampia huonekaluja ja sisustusesineitä, muotoilua ja vinkkejä kotini sisustukseen. Sen jälkeen olen seurannut ylpeydellä monen muotoilijan polkua yhä ylemmäs. Tuntui mukavalta, että löysi ikäänkuin ensimmäisten joukoissa jotain, mikä myöhemmin on saanut laajempaakin huomiota ja menestystä.

Probably my fondest memory is when I went to the fair with my husband. We were over the moon with joy. In the previous winter, we had found a building plot and had sorted out the building permit. We had also placed an order with a housing contractor. And to top it all, I was expecting our first child. It was wonderful getting to explore and to have a proper look at the things we were going to get for our new home. It was no longer just a dream. This was seven years ago. We have since been to the fair only once. Now our firstborn is already in preschool and will start school next autumn, and the nursery needs doing up to reflect this.

I have made a habit of going to Habitare every year with my mum, or at least, together making plans about what to see during the event, and then exchanging experiences afterwards. I am 40 years old and my mum is 70.

In secondary school, that is, in about 1985, a visit to Habitare was part of our home economics classes. Me and my best friend turned that trip into an adventure, as we had to make our way from Espoo to Pasila in Helsinki on our own. I have no recollection of the actual content of the fair at that time, but my passion for interior decoration was ignited, and as an adult, I have visited Habitare many, many times. I always come home from the event with some fun finds, like this year, when I picked up Timo Sarpaneva’s framed poster presenting Karhula-Iittala glass, specifically a sketch of Tapio Wirkkala’s Kantarelli vase.

I found just the right sofa for my cottage at the 2018 Habitare, and even surprised myself by falling in love with the turquoise colour. Now, the turquoise sofa acts as a splash of colour among my otherwise white and grey furniture, creating just the right beach house feel.

When visiting Habitare for the first time, I realised that there is such a thing as Finnish design, and what’s more, that it can be used for interior decoration! In my own category of design countries, this put Finland on an equal standing with Denmark. At the fair, I found lovely furniture and interior decoration objects, design, and tips for the interior of my home. I have since followed the ascending career path of many a designer with a sense of pride. It felt nice to be among the people at the forefront of discovering something that has since received wider attention and success.