Skip to content

Habitare 50 vuotta – mutta mistä kaikki alkoikaan?

Viisikymppisen Habitaren tarina on tehty suomalaisista kodeista ja sisustuksista, muotoilijoista ja muotoilusta – ja kietoutuu lujasti Avotakan ympärille. Mukana on myös pala Italiaa, sillä Abitare on italiaksi verbi asua.

Vähänkö jännitti? Minun piti pitää puhe erään syksyn Habitare-messujen avajaisissa, ja läsnä oli tietenkin paljon arvovaltaista väkeä. Vaan ei huolta. Olin Avotakan silloisena päätoimittajana perehtynyt vuonna 1967 perustetun lehden historiaan, ja siitä sopi annostella sanomiseen näppärää itsekehua.

Habitare pohjaa nimittäin Avotakan toimituksen ja ilmeisesti lehden ensimmäisen päätoimittajan Sauli Sipilän ideaan. Edistyksellinen ja alkuaan jopa elitistinen sisustuslehti oli levittänyt viihtyisän asumisen asiaa ja tuonut myös terveisiä kansainvälisiltä messuilta eri puolilta Eurooppaa. Suomesta vastaavat sisustusmessut puuttuivat. Siis toimeen!

Katse huolettomaan tulevaan

Tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettävän Habitaren ensi näytös tapahtui keväällä 1970 – tarkalleen 17.–26.4.1970 – Messuhallissa Helsingin Mannerheimintien varrella.

Etukäteen tapahtumaa ja sen teemoja viihtyisä asuminen, vapaa-aika ja tulevaisuus mainostettiin myös englanninkielisin termein leisure, cosy dwelling ja future. Laaja-alaisen erikoisnäyttelyn piiriin sanottiin kootun kaiken, mikä liittyy jokaisen yksityiselämän keskeisimpiin tekijöihin – kotiin, asumiseen, harrastuksiin ja vapaa-ajan viettoon.

”Elintason nousu ja vapaa-ajan lisääntyminen ovat nykyisin usein mainittu käsitepari, kiistattomia tosiasioita. Mutta miten ne vaikuttavat meidän elämäämme ja miten me käytämme niitä hyväksemme, ovat kysymyksiä, joihin kukin tahollaan hakee vastausta. Habitare 70 pyrkii omalta osaltaan auttamaan vastausten löytymisessä. Sen esittelemät tuoteryhmät ja teemat, esimerkiksi asunnot, sisustaminen, asumisen koneistuminen, keittiö laitteineen, pihapiiri, kodin yhteydet yhteiskuntaan (terveys, vakuutukset, lasten kasvatus ja hoito), rakentaminen ja asunnon suunnittelu, vapaa-ajan harrastukset, muoti ja kotoiset asusteet, liittyvät läheisesti jokaisen elämään. Eikä Habitare 70 aio vain esitellä, vaan myös opastaa, antaa neuvoja sekä yleisesti että yksityiselle kysyjälle.”

Näin mahtipontiseen ohjelmaan tukeutui uutuusmessujen näyttelytoimikunta eli Avotakka-lehti, Asuntohallitus, Suomen Arkkitehtiliitto, Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ja Osuuskunta Suomen Messut, joka vastasi käytännön järjestelyistä.

Kalusteita ja kalastusta

Nykypäivänä ensimmäisen Habitaren aihelaajuus hieman huvittaa: esille tuodaan kalustuksen ja pintamateriaalien ohella esimerkiksi kertakäyttöastiastot sekä vapaa-aikaan liitetyt kuntolaitteet ja leikkikalut, matkailuperävaunut sekä luonnonsuojelu ja riistanhoito, myös metsästys ja kalastus.

Tyyli on toki taattu, esimerkiksi Avotakan näyttelyosaston suunnitteli sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuro ja kävijöitä palveli lehden asiantunteva toimittaja- ja avustajakunta, muun muassa huippumuodikkaaseen valkoiseen nahkahaalariin pukeutunut nuori toimittaja. Kainosti ylpeiltiin, että ”opastuksen ohella lehti ilmestyy Habitare-näyttelyssä audiovisuaalisesti monitorien välittämän oman televisio-ohjelman ja diaesitysten avulla”.

Avotakan Habitare 70 -erikoisnumerosta mainittakoon jutut Jalankulku, ihmisen etuoikeus ja Pystymmekö pelastamaan elinympäristömme? Aika yllättävää ja edistyksellistä 50 vuotta sitten, eikös? A-lehtien uutukaisen toimitalon studioon oli rakennettu Vuokko Laakson, Simo Heikkilän ja Maire Revellin suunnittelemat lastenhuoneet sekä asumisen komponenteista koottu 50 neliön värikäs kerrostalomiljöö, jonne juttutekstin mukaan pääsee suoraan kadulta hissillä ja ehkä myöhemmin paineilmalla. Imuri vetää asukkaan oman lokeron kohdalla sisälle. Ympäristöä kontrolloidaan kodinsisäisellä televisiojärjestelmällä, ja sisustuselementtejä ennakoidaan valmistettavan vakuumitekniikalla. Ihanaa utopiaa, ajateltu vuoteen 1979.

Toukokuisessa erikoisnumerossa oli sisällöstä englanninkielinen tiivistelmä, mutta vuodenvaihteessa oli jo pantu paremmaksi: Finnmilieu 70 ilmestyi viisikielisenä, niin kansainvälisenä että.

Mukana alan konkarit

Ensimmäisillä Habitare-messuilla oli yli 130 osastoa ja näytteilleasettajaa, alan kerma. Esillä olivat muun muassa AEG-kodinkoneet, Damixa-hanat, sinipiiat, Tikkurilan maalit ja Helo-kiukaat sekä yhä menestyksekkäät toimijat kuten esimerkiksi Artek, Marimekko, Orient-Occident ja Skanno.

Sisustusalan yritykset haluavat nykyisinkin esitellä osaamistaan ja tuotteitaan Habitaressa tai messujen aikaan toimipisteissään tai yhteisnäyttelyissä. Suuri yleisö ja ammattilaiset kiittävät: kerralla näkee niin paljon ja niin monenlaista. Jos taloudellisesti laihoina vuosina on nähty sen seitsemän ostetuimman sohvan kopionkopiota, toiveikkaina aikoina on uskallettu irrotella ja haastaa katsojaa etsimään uutta.

Habitaren Signals-trendinäyttelyyn on aina koottu trendianalyytikkojen näkemykset siitä, mitkä ilmiöt, materiaalit, muodot ja värit ilmentävät parhaiten tulevia tuulahduksia, siis maailmanmenoa sisustuksellisesti. Myös kierrätys ja tuotannon hävikkiaineiden käyttö on tänä päivänä hienosti huomioitu.

Hyvän muodon puolesta

Alussa mainitun puheen päätteeksi jaoin Avotakan perinteisen Habitare-stipendin – muistaakseni vuoden 2001 palkitulle Ilkka Suppaselle, joka myös suunnittelee Habitaren näyttelyarkkitehtuurin juhlavuonna 2020. Lehti antoi ensimmäisen tunnustuspalkintonsa jo vuonna 1981 ja poikkeuksellisesti kahdelle, Simo Heikkilälle ja Yrjö Viherheimolle. Messut järjestettiin pitkään kahden vuoden välein, joten palkittujakin on ollut vuorovuosin, muun muassa Hannele Bonsdorff, Stefan Lindfors, Tuula Falk, Pasi Pänkäläinen, Petri Vainio, Samuli Naamanka ja Jukka Korpihete.

Lehden stipendillä on nostettu esiin ja kannustettu nuoria suunnittelijoita, jotka ovat jollain lailla ehtineet näyttää kykynsä mutta ovat vielä useimmille melko tuntemattomia. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että tosi hyvin on osattu ennakoida tulevat suuruudet ja sisustuksen suunnannäyttäjät.

Avainsana on tietysti muotoilu. Hyvä design tuo viihtyisyyttä, kauneutta ja toimivuutta kotiin ja työtiloihin.

Vaikka Habitare on kaupallinen myynninedistämistapahtuma, se tarjoaa valmistajille ja maahantuojille tilaisuuden esittää parastaan. Laajalla skaalalla ja yhä komeammilla osastoilla. Minua ovat aina ilahduttaneet myös alan opiskelijoiden suunnittelukilpailujen ideat ja tuotokset, oppilaitosten näyttelyt sekä Protoshop, joka esittelee vuosittain 10–12 uutta tuoteideaa. Hyvällä onnella ja oikeilla kontakteilla suunnittelija saa kenties vielä keskeneräisen malli-ideansa tuotantoon ja myyntiin. Julkisuus voi ainakin synnyttää uutta yhteistyötä.

Syksyllä 2009 messuorganisaatio ja Designmuseo esittelivät messuilla 2000-luvun kiinnostavimmista ratkaisuista kootun 31 designtuotteen kokonaisuuden eli Habitare Collection -näyttelyn. Näyttelyesineet siirtyivät museoon, ja valikoima täydentyy vähitellen.

Avotakka on julkaissut useana vuonna erikoisnumeron, joka piti sisällään Habitare-messujen näytteilleasettajaluettelon. Toimitus esitteli osallistujien uutuustuotteita ja näytti jutuissa, miten valikoidut kalusteet, tekstiilit, pientuotteet ja pintamateriaalit sopivat suomalaiskoteihin – ja myös tuttujen klassikoiden seuraan. Valmistelu-urakka oli mittava, sillä kymmeniin yrityksiin lähetettiin ennakkoon kyselyt messuille tulevista uutuuksista ja toivottiin, että edes jotain olisi valmiina tai mallikappaleina jo kauan ennen syyskuista messuaikaa. Studiolla kuvattiin sisustuksia yleensä heinäkuussa, erikoisnumero ilmestyi ennen messuja. Jälkihuoltoa ja täydennystä olivat messuilta kootut löydöt ja iloiset kekkerit yhteistyökumppaneiden kanssa, kippis ja kiitos!

Pala Italiaa

Juha Numminen kirjoittaa A-lehtitalon historiikissa, että Avotakan syntyyn vaikuttivat 1960-luvun puolivälin voimakas nousukausi, hyvinvoinnin kasvu ja kaupungistumista seurannut, ydinperheen ympärille keskittynyt elämä. Koti ja asuminen tulivat entistä tärkeämmiksi. Samat seikat edistivät messujenkin syntyä.

Näyttäväksi suunnitellun kuukausijulkaisun esikuva on italialainen Abitare-lehti, ja arvata saattaa, että sinne juontaa myös messujen latina-pohjainen nimi. Abitare on italiaksi verbi asua. Suomen Messujen näyttelyohjelmaan ovat kuuluneet muun muassa Venenäyttely, Elintarvikemessut ja Konttoritekniikan näyttely, joten nimenäkin Habitare edustaa jo aiempaa ylevämpää ja kansainvälisempää linjaa.

Avotakan ensimmäisen toimituksen edustajat muistavat, kuinka paljon lehdestä käytiin varsinkin Tukholman, Kööpenhaminan, Frankfurtin ja Milanon messuilla. Ulkomaiset vaikutteet olivat tärkeitä. Syy tai seuraus: lehden alkuvuosien toimittaja Arja Luukela päätyi myöhemmin Italiaan ja moniksi vuosiksi ison Interni-lehden toimituspäälliköksi. Hän on aina monin tavoin edistänyt suomalaisen designin maailmanmainetta.

Ilon kautta

Ensimmäisen Habitaren mainoksessa sanotaan, että näyttely on täynnä vihjeitä kiireisen työelämän vastapainoksi.

”Se on iloisen asumisen ja elämisen näyttely, käykää hakemassa uutta väriä elämäänne.”

Siinä se, myös tänään.

 

Soili Ukkola on toimittaja ja Avotakan entinen päätoimittaja, jonka työuran parhaat vuosikymmenet ovat kuluneet asumisen ja sisustuksen parissa.

Onnesta soikeina

Varmaan rakkain muisto on se kun kävimme aviomieheni kanssa messuilla. Olimme onnesta soikeina. Edellisenä talvena olimme löytäneet tontin ja rakennuslupakin oli kunnossa. Lisäksi olimme pistäneet talotehtaalle tilauksen vetämään. Ja kaiken lisäksi odotin esikoistamme. Oli ihanaa kun päästiin tutkimaan ja katselemaan kunnolla mitä uuteen kotiin hankitaan. Se ei ollut enää pelkkää haavetta. Siitä on nyt 7 vuotta. Sen jälkeen ollaan päästy messuille vain kerran. Nyt esikoisemme on jo eskarilainen ja ensisyksynä koululainen. Huonettakin pitäisi muokata siihen suuntaan.

Yhteisiä hetkiä messuilla

Tapana on mennä Habitareen äidin kanssa joka vuosi, tai ainakin tehdä suunnitelmia messujen ajalle yhdessä ja vaihtaa kokemuksia jälkikäteen. Olen 40-vuotias ja äiti 70.

Habitare herätti sisustusinnon

Yläasteella, eli joskus vuonna -85 kotitaloustunteihin kuului käydä Habitaressa. Minä ja mun bestis tehtiin siitäkin reissusta seikkailu kun piti omatoimisesti suoriutua Espoosta Pasilaan. Itse messujen sisällöstä siltä kerralta en muista mitään, mutta into sisustamiseen syttyi ja aikuisena Habitaressa on tullut käytyä tosi usein. Tapahtumasta tarttuu aina mukaan kivoja juttuja, kuten tänä vuonna Timo Sarpanevan julistetaulu Karhula-Iittalan lasi, jossa on Wirkkalan Kantarelli-maljakon luonnos.

Ystäväporukan jälleennäkeminen

Habitare 2018. Ystäväporukkamme on hajautunut eri paikkakunnille etelä-Suomen alueella. Osa perheellisiä ja kaikki kiireisiä, joten yhteinen aika on kiven alla. Saimme aikataulumme sopimaan yhteen ja järjestettyä tapaamisen näiden upeiden naisten kesken Habitare-messuille. Nuo messut olivat inspiroivat ammatillisessakin mielessä, kun alan opintoni olivat vielä käynnissä. Ihana päivä rakkaiden ystävien seurassa messuilla ja hauska ilta vielä sen jälkeen. Tämän muiston voisikin toteuttaa uudelleen!

Turkoosi sohva

Löysin Habitaresta vuonna 2018 juuri sopivan sohvan mökille ja yllätin itsenikin ihastumalla turkoosiin väriin. Nyt turkoosi sohva toimii väriläiskänä muuten valkoisten ja harmaiden kalusteiden joukossa luoden juuri oikeanlaista beach house -tunnelmaa.

Suomalainen design elää ja kukoistaa

Ensimmäistä kertaa Habitaressa vieraillessani tajusin, että suomalaista designia ylipäätään on, ja varsinkin, että sillä voi sisustaa! Suomi kiri omassa designmaiden kategoriassani Tanskan rinnalle.  Löysin messuilta toinen toistaan ihastuttavampia huonekaluja ja sisustusesineitä, muotoilua ja vinkkejä kotini sisustukseen. Sen jälkeen olen seurannut ylpeydellä monen muotoilijan polkua yhä ylemmäs. Tuntui mukavalta, että löysi ikäänkuin ensimmäisten joukoissa jotain, mikä myöhemmin on saanut laajempaakin huomiota ja menestystä.

Probably my fondest memory is when I went to the fair with my husband. We were over the moon with joy. In the previous winter, we had found a building plot and had sorted out the building permit. We had also placed an order with a housing contractor. And to top it all, I was expecting our first child. It was wonderful getting to explore and to have a proper look at the things we were going to get for our new home. It was no longer just a dream. This was seven years ago. We have since been to the fair only once. Now our firstborn is already in preschool and will start school next autumn, and the nursery needs doing up to reflect this.

I have made a habit of going to Habitare every year with my mum, or at least, together making plans about what to see during the event, and then exchanging experiences afterwards. I am 40 years old and my mum is 70.

In secondary school, that is, in about 1985, a visit to Habitare was part of our home economics classes. Me and my best friend turned that trip into an adventure, as we had to make our way from Espoo to Pasila in Helsinki on our own. I have no recollection of the actual content of the fair at that time, but my passion for interior decoration was ignited, and as an adult, I have visited Habitare many, many times. I always come home from the event with some fun finds, like this year, when I picked up Timo Sarpaneva’s framed poster presenting Karhula-Iittala glass, specifically a sketch of Tapio Wirkkala’s Kantarelli vase.

I found just the right sofa for my cottage at the 2018 Habitare, and even surprised myself by falling in love with the turquoise colour. Now, the turquoise sofa acts as a splash of colour among my otherwise white and grey furniture, creating just the right beach house feel.

When visiting Habitare for the first time, I realised that there is such a thing as Finnish design, and what’s more, that it can be used for interior decoration! In my own category of design countries, this put Finland on an equal standing with Denmark. At the fair, I found lovely furniture and interior decoration objects, design, and tips for the interior of my home. I have since followed the ascending career path of many a designer with a sense of pride. It felt nice to be among the people at the forefront of discovering something that has since received wider attention and success.