Vuoden 2025 teema
Koskettaa/Touch
Habitaren 2025 teema tutustuu inhimilliseen tarpeeseemme kokea, koskea ja tunnustella asioita
Teema Koskettaa/Touch kehottaa tutkimaan moniaistillisesti tiloja, valjastamaan aidon uteliaisuuden osaksi kokemusta ja löytämään pinnoista tunteen.
Puu, jonka sivelyä ei voi lopettaa, koska se tuntuu niin pehmeältä. Tuoksu, joka saa liikuttumaan, koska se muistuttaa mummista. Pinta, jota haluaa koputella tietääkseen, onko se ontto vai kiinteä. Materiaalipala, jonka kolahdus muistuttaa lapsuuden Domino-peleistä. Sormenpäät, kämmen, nenä, korvat, jalanpohjat – ne kaikki aistivat kanssamme, kun näemme tiloja ja esineitä.
Habitaren 2025 teema Koskettaa/Touch pureutuu inhimilliseen tarpeeseemme kokea, koskea ja tunnustella asioita. Se tarjoaa vastavoiman yhä digitalisoituvalle maailmalle.
”Maailman ollessa tekninen ja etäinen, kaipaamme ympärillemme asioita, jotka tuntuvat joltain.”
”Maailman ollessa tekninen ja etäinen, kaipaamme ympärillemme asioita, jotka tuntuvat joltain. Koskettamisen ja tuntemisen tarve on toisaalta jotain ikiaikaisen inhimillistä, toisaalta vastavoima yhä digitalisoituvalle yhteiskunnalle. Kun asiat herättävät tuntemuksia, eivät ne vain jää ohimeneviksi tai kertakäyttöisiksi. Koskeminen on myös uteliaisuuden airut. Sen vaaliminen tekee meistä kekseliäitä ja sopivasti uskaliaitakin”, Habitaren luova neuvonantaja Päivi Helander sanoo.
Koskettaa/Touch-teema juontuu tarpeestamme lähestyä myös tiloja ja esineitä kosketuksen kautta. Pinnan koskeminen, materiaalin tunnusteleminen tai tuntuman testaaminen on usein jopa tärkeämpää kuin katsominen. Tunnusteleminen on myös esineen katsomista.
Teema kehottaa löytämään pinnoista tunteen
“Juuri nyt on kiinnostavaa hyvin perinteisten materiaalien ja valmistustapojen paluu osana ekologista sisustamista ja rakentamista. Samanaikaisesti kehitetään uusia materiaaleja korvaamaan fossiilisia tai muuten haitallisia materiaaleja. Tämän tuloksena saamme tunnusteltavaksi täysin uudenlaisia materiaaleja, pintoja ja olemuksia”, Helander pohtii.
Hän toivoisi, että sisustusta aiheena ei koeta kylmänä ja etäisenä, vaan läheisenä ja kutsuvana. Teema kehottaa tutkimaan moniaistillisesti tiloja, valjastamaan aidon uteliaisuuden osaksi kokemusta ja löytämään pinnoista tunteen. Jos tila tai esine olisikin hän eikä se, suhtautuisimmeko siihen lempeämmin?
