Sami Sykkö -

Sami Sykkö: Habitare astuu tulevaisuuteen

Maailmassa on vain yhdet messut, joiden näyttelyarkkitehtuuri suunnitellaan niin kuin Habitaressa. Sami Sykkö pohtii miltä näyttää Habitare 2019, kun mukaan tulee lisättyä todellisuutta.

 

 

Jostain syystä en ollut osannut ajatella, että messuilla voisi olla oma arkkitehtuuri. Olin vaeltanut erinäisissäkin messuhalleissa ja suurtapahtumissa päättömästi ja päämäärättömästi, eksynyt ja ajautunut, ja sitten sattumalta jonnekin päätynyt ja joskus myös jotain löytänyt. Kunnes menin Habitareen, jonne oli tuona eräänä vuonna ilmestynyt tarkkaan mietitty näyttelyarkkitehtuuri.

Aluksi se näkyi vain pienellä alueella Habitaren Ahead-hallissa ohjelma-alueella. Sitten näyttelyarkkitehtuuri laajeni päähallia halkovalle käytävälle ja Messukeskuksen pääsisäänkäynneille.

Siitä saakka Habitaren arkkitehtuuri on jäsentänyt tilaa ja ohjannut messuvieraat pääreittejä myöten ohjelma-alueelle, joka on näyttelyarkkitehtuurin sydän. Lavalla ja sen ympärillä se kukoistaa ja hohtaa kirkkaimpana.

Näyttelyarkkitehtuurista on tullut yksi Habitaren erikoisuuksista – ja odotetuista uutisista: kuka saa kulloisenakin vuonna kunnian? Arkkitehtuuria ovat olleet tekemässä alan kovimmat tekijät, ja nyt on paljastettu ensi vuoden nimi. Vuonna 2019 kunnian saa Laura Väinölä, parin vuoden takainen vuoden nuori muotoilija.

Mikä mainio veto! Väinölä ei tee yksin tuote-tai tilasuunnittelua, vaan ottaa usein mukaan ääntä ja luo hetken installaatiota. Hän on työskennellyt kukkien ja muodin kanssa ja jopa stylistinä.

Monipuolinen – ja tyylitajuinen – tekijä siis.

 

”Yhtenä vuonna näyttelyarkkitehtuuriin kuului kahdeksanmetrisiä mäntyjen runkoja. Niiden avulla Habitaressa kasvoi mäntymetsä.”

 

 

Tämä perinne on ainutlaatuinen. Muilla maailman huonekalu-, design- tai sisustusmessuilla ei ole samanlaista näyttelyarkkitehtuuria kuin Habitaressa.

Meidän tapahtumaamme verrataan usein Tukholman huonekalumessuihin, mutta siellä messuilme rajautuu sisääntuloaulaan, jonne oman spektaakkelinsa suunnittelee messuille kutsuttava kova kansainvälinen nimi. Lisäksi Tukholman messukeskukseen rakennetaan messujen ajaksi ravintola, jonka suunnittelu ja sisustus ovat omassa lajissaan megalomaaninen hanke.

Mutta Habitaren arkkitehtuuri koskettaa jokaista kävijää, sillä se näkyy messujen tärkeimmällä valtaväylällä ja sykkii tapahtumien keskipisteessä ohjelma-alueella.

Ja muotoilijoiden mielikuvitus ja luovuus ovat todella saaneet Habitaressa siivet. Yhtenä vuonna näyttelyarkkitehtuuriin kuului kahdeksanmetrisiä mäntyjen runkoja. Niiden avulla Habitaressa kasvoi mäntymetsä.

Sitten oli se kerta, kun ohjelma-alueelle rakennettiin kaupunki, ja ohjelmalavan puhujat esiintyivät ikään kuin kaupunginjohtajan parvekkeella. Entä ne messut, kun arkkitehtuuriin kuului torikojuja, torin ääniä ja hallissa lenteleviä lokkeja.

Suurisuuntainen oli myös Sotamaan sisarusten, Kivin ja Tuulin suunnitelma. He toivat Ahead-halliin suuret katosta laskeutuneet geometriset kangaselementit, joista muodostui kortteleita. Se oli koko hallin jäsentävä arkkitehtuuri, joka näytti paitsi Sotamailta myös nykytaiteelta.

Minulle läheisin osa näyttelyarkkitehtuuria on messujen ohjelmalava, jota olen saanut kunnian isännöidä useampana vuonna. Kerran meidän esiintyjien ja katsojien yläpuolella oli Musutan eli Jopsu ja Timo Ramun luomat hengittävät valokeuhkot. Ne elivät liikkeen mukaan, ja taisivat pitää vähän ääntäkin. Keuhkot näyttivät valtavalta ilmalla täytetyltä renkaalta, jonka alla oli ihana esiintyä – keuhkot kun loivat intiimin tunnelman isoon messuhalliin rajaamalla lava-alueen myös ylöspäin.

Tämän vuoden lavan ja arkkitehtuurin olivat synnyttäneet juuri messujen alla toisen lapsensa saaneet Mikko Merz ja Laura Mattila. He ovat verrattomia puurakenteiden suunnittelijoita ja toteuttajia, ja lavan laudat kierrätettiin messujen jälkeen muihin projekteihin. Katsomon mahtavat yhdestä puusta veistetyt penkit moni messuvieras yritti ostaa mukaansa.

 

”Kulisseista olen kuullut, että Laura Väinölä olisi tuomassa ja luomassa Habitareen 2019 kangaspintoja, elokuvallisia tunnelmia, piilotiloja. Ensi kertaa – ainakin minun Habitare-aikanani – luvassa on myös ar:ää eli lisättyä todellisuutta.”

 

 

Lähes joka vuosi olen ollut hiukan pihkassa lavaan, jolla olen saanut esiintyä – oli se sitten valmistettu puusta tai messumatosta.

Millainenhan lava on ensi vuonna? Messut antavat suunnittelijoille vapaat kädet, mutta usein he ovat ottaneet huomioon messujen teeman, joka vuonna 2019 on mindspaces eli mielentiloja.

Kulisseista olen kuullut, että Laura Väinölä olisi tuomassa ja luomassa Habitareen 2019 kangaspintoja, elokuvallisia tunnelmia, piilotiloja. Väinölän suunnittelema arkkitehtuuri The Shades leikkii surrealismin, todellisuuksien ja mielikuvituksen kanssa. Ensi kertaa – ainakin minun Habitare-aikanani – luvassa on myös ar:ää eli lisättyä todellisuutta.

Syyskuussa 2019 nähdään, miten lisättyä todellisuutta voi käyttää messuilla. Millaisiin huoneisiin tai tiloihin pääsemme piipahtamaan sen avulla, ja miltä sisustukset näyttävät lisätyllä todellisuudella höystettynä. Tuntuukohan messuvieraasta, että hän liikkuu scifi-elokuvassa? Joka tapauksessa messuarkkitehtuurin kuulemma kokee koko komeudessaan vasta mobiililaitteiden läpi tilaa katsoessaan.

Kuulostaa jännältä – ja tulevaisuudelta. Onkohan Väinölän suunnittelema ohjelmalavakin vallan virtuaalinen, vai vielä ihan konkreettinen?

Sami Sykkö