Skip to content

Juurevasti tilasta tilaan

Laura Mattilan ja Mikko Merzin suunnittelu- ja arkkitehtitoimisto Mattila & Merz ei pidä numeroa itsestään vaan antaa töittensä puhua ajatonta ja konstailematonta kieltään. Mattila & Merzin jälki nähtiin myös syksyn 2018 Habitaren Ahead-alueen arkkitehtuurissa.

 

Kotoisat puulajit, perinteinen puusepäntaito, Fiskars ja linjakkaat ravintolasisustukset. Nämä neljä asiaa nousevat ensimmäisinä mieleeni arkkitehti- ja suunnittelutoimisto Mattila & Merzistä. Suunnittelijapariskunta Laura Mattilan ja Mikko Merzin kädenjälki on tuttu useista helsinkiläisravintoloista, kuten ravintola Palemasta ja Werneristä.

Tilan ja rakennusaikakauden syvä kunnioittaminen näkyy heidän töissään, ja jotkut heidän suunnittelemistaan ravintoloista näyttävät suorastaan siltä kuin ne olisivat aina olleet juuri tällaisina niillä sijoillaan. Hiljattain tähän joukkoon liittyi myös Antto Melasniemen, Heikki Purhosen ja Antti Eerikäisen luotsaama ravintola Pontus, joka avasi helmikuussa 2018 ovensa entisen KOM-ravintolan tiloissa Helsingin Ullanlinnassa.

 

Laura Mattilan ja Mikko Merzin suunnittelu- ja arkkitehtitoimisto Mattila & Merzin kädenjälki on tuttu monista helsinkiläisravintoloista. Entisen KOM-ravintola tiloissa 2018 auennut ravintola Pontus on muun muassa heidän kädenjälkeään.

 

Talvisena torstaiaamuna valo siivilöityy suurista ikkunoista Pontuksen raikastuneeseen ravintolasaliin, josta löytyvät Mattila & Merzin suunnittelemille ravintoloille tunnusomaiset pöydät ja moni-ilmeiset puupinnat. Pontus tähtää rennoksi kortteliravintolaksi, josta saa laadukasta käsintehtyä ruokaa. Jos KOM-ravintola tuntui teatterikytköksineen vaikeasti lähestyttävältä paikalta, Pontuksen on tarkoitus olla matalan kynnyksen paikka. Tätä tukee myös sisustus, jonka kruunaavat Ettore Sottsassin hullun hienot, mutta sopivan leikkimieliset, postmodernit designhelmet.

Vaikka moni tuntee Mattila & Merzin töitä, suunnittelijat ovat jääneet tuntemattomiksi. On aika tavata Laura ja Mikko heidän uusimman työnsä ääressä – Ravintola Pontuksessa – ja tutustua heidän ajatteluunsa ja työskentelytapoihinsa.

 

Pontuksen sisustuksen kruunaavat Ettore Sottsassin hullun hienot, mutta sopivan leikkimieliset, postmodernit designhelmet.

 

– Ihanteellisessa tapauksessa ravintoloitsija tuo tilaan jotakin omaa, mikä tekee paikasta persoonallisen, sanovat Laura Mattila ja Mikko Merz. Ravintola Pontuksessa on monta yksityiskohtaa, johon ravintoloitsijat ovat itse vaikuttaneet. Ettore Sottsassin 1970-luvun Ultrafragola-peili on esimerkiksi Antti Eerikäisen kokoelmista.

 

Suositte erilaisissa kohteissanne perinteisiä rakennus- ja työstömenetelmiä mahdollisuuksien mukaan. Millainen on suhteenne suomalaiseen perinnerakentamiseen?

– Mikolla on puuseppätausta ja hän tuntee suomalaista puurakentamista jo sitä kautta. Olemme molemmat koulutukseltamme arkkitehteja, ja itse paneuduin jo opiskeluaikana perinnerakentamiseen. Opiskelun jälkeen työskentelin seitsemän vuotta arkkitehtitoimisto Livadyssa, jossa opin käytännössä puurakenteiden korjaamista ja restaurointia. Arvostamme suomalaista perinnerakentamista ja sen yksinkertaista tarkoituksenmukaisuutta. Ammennamme siitä kaikkeen tekemiseemme. Tällä hetkellä myös opetamme suunnittelutyön ohella Perinteiset rakenteet -kurssia Aalto-yliopiston arkkitehtiosastolla.

 

Tilan syvä kunnioitus näkyy töissänne vahvasti. Miten lähestytte uutta, jo olemassa olevaan tilaan tehtävää sisustusta?

–  Meille on tärkeää tavoittaa rakennuksen henki ja kunnioittaa sen historiaa ja toisaalta olemassa olevaa. Lähtökohtamme on usein luoda tila, joka näyttää siltä, että se olisi voinut olla muuttumaton alusta saakka. Olemme suunnitelleet myös muun muassa puusepän tekemiä keittiöitä, jotka istuvat oman aikakautensa rakennuksiin. Nämä keittiöt on myös toteutettu samalla tavalla kuin ennen. Yksi parhaista saamistamme palautteista oli, kun puurakentamisen professori kävi Wernerissä syömässä ja kysyi hämmästellen, mitä oikein olemme tilalle tehneet. Teimme siellä lattiasta lähtien kaiken.

 

”Lähtökohtamme on usein luoda tila, joka näyttää siltä, että se olisi voinut olla muuttumaton alusta saakka.”

 

Mattila & Merz  suunnitteli Habitare 2018 Ahead-alueen näyttelyarkkitehtuurin. Lavan pienoismalli antaa osviittaa siitä, että Messukeskuksessa oltiin juurevasti perusasioiden äärellä.

 

Töissänne on tiettyä juurevuutta, joka puhuu yksinkertaistamisen puolesta. Mistä tämä kumpuaa?

– Suomi oli pitkään tee-se-itse-maa, jossa mies, kirves ja puukko oli kaikki mitä rakentamisessa tarvittiin. Mekin haluamme kaihtaa kikkailuja ja tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Koska meillä on tekijätausta, mietimme hyvin varhaisessa vaiheessa myös sitä, miten asiat toteutetaan. Asiat näyttävät kauniilta, kun ne on toteutettu helposti. Mattila & Merz -leikkuulautamme ovat hyvä esimerkki lähestymistavastamme. Ensin suunnittelimme lisäävämme niihin kädensijat ja öljyävämme ne, mutta lopulta karsimme niistä kaiken ylimääräisen ja jäljelle jäi vain suorakaiteen muotoinen, puusepänverstaan jämistä tehty massiivipuinen lauta, jonka koko määräytyy käytettävissä olevan puutavaran mukaan.

 

Teette paljon ravintolasisustuksia. Millainen rooli ravintoloitsijalla on sisustusprojekteissanne?

– Meille on tärkeää ymmärtää ravintolan konsepti ja toimintatavat ennen suunnittelutyön aloittamista. Siltä pohjalta suunnittelemme ravintolan perussisustuksen: piirrämme pohjat ja suunnittelemme ja valitsemme kalusteet sekä värimaailman. Luomme puitteet, joissa ravintolan ruoka ja sen seurassa viihtyminen ovat pääosassa. Pontus eroaa monesta muusta ravintolaprojektistamme siinä, että omistajat itse olivat vahvasti mukana myös sisustuksen hahmottelussa. Antto Melasniemi on alallaan harvinaisuus, koska hänen pettämätön tyylitajunsa ulottuu ravintolaelämykseen kokonaisuutena ja suunnittelijan rooliksi jää lähinnä visioiden muuttaminen konkretiaksi. Ihanteellisessa tapauksessa ravintoloitsija tuokin tilaan jotakin omaa, mikä tekee paikasta persoonallisen. Pontuksessa Ettore Sottsassin 1970-luvun peilit ja valaisimet ovat Antti Eerikäisen kokoelmista. Valaistuksen suunnitteli ja toteutti Saas Instruments. Tämä sisustus syntyi todellisena yhteistyönä.

 

”Ihanteellisessa tapauksessa ravintoloitsija tuokin tilaan jotakin omaa, mikä tekee paikasta persoonallisen.”

 

 

Mattila & Merz käyttävät kohteissaan mielellään perusjuttuja. Yksinkertainen, puulevystä ja metallisesta jalasta rakennettu pöytä löytyy lähes jokaisesta heidän suunnittelemastaan ravintolasta, myös Helsingin Bulevardilla sijaitsevasta Werneristä.

 

Suositte töissänne massiivipuuta. Miten suhtaudutte erilaisiin materiaaleihin?

–  Toimimme aina materiaalien ehdoilla. Materiaalien suhde ja se miten ne pintakäsitellään ovat meille tärkeitä kysymyksiä, olipa kyse sitten interiööristä tai tuotemuotoilusta. Massiivipuu on meidän materiaalimme jo puuseppätaustani vuoksi. Toimimme osittain Fiskarsissa ja käytämme mielellämme kotimaisia puulajeja, joita siellä saa helposti paikalliselta sahalta. Puun rinnalla käytämme kohteissamme myös muita materiaaleja silloin, kun sille on hyvä peruste. Hyvät materiaalit eivät ole huoltovapaita, sillä huoltovapaus on usein synonyymi sille, ettei niitä voi huoltaa. Jos esimerkiksi mdf-levyyn tulee kolhu, se on pian mennyttä. Toisin on massiivipuun laita. Materiaalien pitää olla sellaisia, että ne patinoituvat kauniisti, eivätkä kulahda.

 

Miten tietoista ekologisuus on töissänne?

 Suomalainen perinnerakentaminen on luonnostaan ekologista. Materiaalit ovat pitkälti uusiutuvia, tulevat läheltä ja ovat vaarattomia päätyessään lopulta luontoon. Kun rakennukset ja puuhuonekalut ovat tulleet tiensä päähän, eikä kukaan enää käytä niitä, ne lahoavat tai palavat ja jäljelle jää ehkä vain pari naulaa. Tähän pyrimme myös omassa työssämme. Käytämme materiaaleja myös uudelleen mahdollisuuksien mukaan. Pontuksen naulakot on esimerkiksi tehty KOM-ravintolan penkkien selkänojista. Baaritiskin teräslevy on sekin kierrätetty. Myös ensi syksyn Habitaren näyttelyarkkitehtuurin rakennamme  niin, että kaiken materiaalin voi käyttää uudestaan.

 

mattilamerz.fi

 

”Toimimme osittain Fiskarsissa ja käytämme mielellämme kotimaisia puulajeja, joita siellä saa helposti paikalliselta sahalta.”

 

 

Monessa Lauran ja Mikon suunnittelemassa ravintolassa voi aistia menneitten aikojen tunnelmaa, vaikka niiden sisustus on syntynyt viime vuosina. Myös ravintola Palema näyttää siltä, kuin se olisi voinut olla sellaisenaan aina olemassa.

 

Puusepänverstaan jämäpuutavarasta valmistetut leikkuulaudat kuvastavat hyvin Mattila & Merzin otetta: ne ovat kauniita ja käytännöllisiä, ekologisia ja kestäviä, eikä niissä ole mitään turhaa.

 

 

Tilan ja rakennusaikakauden syvä kunnioittaminen leimaavat Mattila & Merzin töitä. Lauran ja Mikon funkistaloon suunnittelema, puusepän valmistama keittiö istuu asunnon henkeen saumattomasti.

Liity mukaan Habitare-messuklubiin – saat läpi vuoden tarjouksia ja tietoa sisustuksesta, uusista suunnittelijoista ja designista

Liity klubiin

Onnesta soikeina

Varmaan rakkain muisto on se kun kävimme aviomieheni kanssa messuilla. Olimme onnesta soikeina. Edellisenä talvena olimme löytäneet tontin ja rakennuslupakin oli kunnossa. Lisäksi olimme pistäneet talotehtaalle tilauksen vetämään. Ja kaiken lisäksi odotin esikoistamme. Oli ihanaa kun päästiin tutkimaan ja katselemaan kunnolla mitä uuteen kotiin hankitaan. Se ei ollut enää pelkkää haavetta. Siitä on nyt 7 vuotta. Sen jälkeen ollaan päästy messuille vain kerran. Nyt esikoisemme on jo eskarilainen ja ensisyksynä koululainen. Huonettakin pitäisi muokata siihen suuntaan.

Yhteisiä hetkiä messuilla

Tapana on mennä Habitareen äidin kanssa joka vuosi, tai ainakin tehdä suunnitelmia messujen ajalle yhdessä ja vaihtaa kokemuksia jälkikäteen. Olen 40-vuotias ja äiti 70.

Habitare herätti sisustusinnon

Yläasteella, eli joskus vuonna -85 kotitaloustunteihin kuului käydä Habitaressa. Minä ja mun bestis tehtiin siitäkin reissusta seikkailu kun piti omatoimisesti suoriutua Espoosta Pasilaan. Itse messujen sisällöstä siltä kerralta en muista mitään, mutta into sisustamiseen syttyi ja aikuisena Habitaressa on tullut käytyä tosi usein. Tapahtumasta tarttuu aina mukaan kivoja juttuja, kuten tänä vuonna Timo Sarpanevan julistetaulu Karhula-Iittalan lasi, jossa on Wirkkalan Kantarelli-maljakon luonnos.

Ystäväporukan jälleennäkeminen

Habitare 2018. Ystäväporukkamme on hajautunut eri paikkakunnille etelä-Suomen alueella. Osa perheellisiä ja kaikki kiireisiä, joten yhteinen aika on kiven alla. Saimme aikataulumme sopimaan yhteen ja järjestettyä tapaamisen näiden upeiden naisten kesken Habitare-messuille. Nuo messut olivat inspiroivat ammatillisessakin mielessä, kun alan opintoni olivat vielä käynnissä. Ihana päivä rakkaiden ystävien seurassa messuilla ja hauska ilta vielä sen jälkeen. Tämän muiston voisikin toteuttaa uudelleen!