Omannäköistä elämää
Dekon päätoimittaja Saija Hakoniemi etsi nykyistä kotiaan haavemaiseman perusteella. Tapasimme Saijan hänen työpaikkansa uusissa toimistotiloissa, joiden suurista ikkunoista avautuvat huikeat näkymät kattavat liki koko Helsingin.
Hei Saija! Olette muuttaneet toimistonne uusiin tiloihin, onneksi olkoon! Kuinka työ sujuu Triplan Workerystä käsin?
Olen ennättänyt työskennellä täällä vasta yhden kokonaisen päivän. Paikka tuntuu kyllä ihanalta, alueella on paljon kivoja ruokapaikkoja ja lounastauolla voi myös piipahtaa vaikka ruokakaupassa ja kotiin lähtiessä käydä kukkakaupassa ostoksilla. Uuteen sijaintiimme on niin hyvät yhteydet, että olen alkanut itsekin kulkea töihin julkisilla kulkuvälineillä, kuten on moni muukin.
Työkeikoille voimme tarvittaessa vuokrata sähköauton. Teemme työtä avoimessa tilassa, mikä sopii tähän päivään hyvin: hierarkiat halutaan murtaa ja edesauttaa yhteistyötä eri ihmisten ja brändien välillä. Aika näyttää, kuinka jaamme tilat. Uusia toimintoja saattaa tulla, ne ehkä muuttuvat tai kenties väistyvät. Ala elää ja samalla työskentelytilat sen mukana.
Kuinka paljon työn tai kodin sijainti ja ympäristö merkitsevät sinulle? Vaikuttaako miljöö sisälle saakka?
Sillä on minulle valtavasti merkitystä. Muutin nykyiseen kotiini Helsingin keskustasta. Olin käynyt Espoossa asunnossa, jossa oli kaunis merinäköala ja olohuoneesta saattoi nähdä ohilipuvia melojia. Siitä edespäin etsin kotia merinäköalalla ja viimein se löytyi Herttoniemenrannasta. Tänä aamunakin näin jonkun melovan kotimme ohitse, helmikuisena pakkasaamuna! Se oli erikoinen ja hurmaava näky. Nautin ikkunasta näkyvästä alati vaihtuvasta maisemasta ja erityisesti tänä talvena jyllänneiden myrskyjen seuraamisesta.
”Habitare tarjoaa visuaalista ilotulitusta ja mahdollisuuden nähdä laajan kirjon erilaisia sisustustyylejä.”
Minkälainen suhde sinulla on Habitareen?
Olen kotoisin Pohjanmaalta ja Habitare tuli nimenä tutuksi jo vuosikausia sitten, vaikka silloin vielä tapahtumassa vierailu oli etäisyytensä vuoksi minulle pelkkä haave. Muutettuani 80-luvun lopulla Helsinkiin aloin käymään Habitaressa messukävijänä ja nykyään minulla on tietysti Habitareen työsuhde, sillä Deko on Habitaren yhteistyökumppani.
Habitarea mietitään meillä töissä oikeastaan ympäri vuoden, juuri viime viikolla olin yhdessä Habitareen liittyvässä palaverissa. Alamme pian suunnitella tulevan Habitaren osastoamme. Olemme monena vuotena rakentaneet osaston, jonne kutsumme ihmiset tekemään jotakin: toissa vuonna siellä askarreltiin kukkakoruja ja viime vuonna toteutimme yhteistyössä Ateneumin kanssa taidetyöpajan. Nähtäväksi jää, mitä tälle vuodelle keksimme!
Harmittaa, etten työvelvollisuuksien vuoksi ennätä osallistua laajemmin Habitaren tarjontaan, siellä kun tapahtuu aina niin paljon kiinnostavia asioita ja olisi nähtävillä erilaisia kulmia, joista sisustusalaa lähestytään. Tapahtumassa tapaa tietysti myös paljon ihmisiä ja saa katsauksen siitä missä mennään ja mitä uutta on ehkä tulossa. Kaiken kaikkiaan Habitare tarjoaa visuaalista ilotulitusta ja mahdollisuuden nähdä laajan kirjon erilaisia sisustustyylejä.
”Deko olisi kotina persoonallinen, aika nuorekas ja monikerroksellinen. Se on tavallaan klassisen kaunis mutta ripauksella Peppi Pitkätossua!”
Habitaren teema on tänä 50-vuotisjuhlavuotena Taito elää! – Art of Living. Mikä on tärkein oppimasi elämän taito?
Ihmiset tuntuvat kokevan paljon paineita elämästään ja vaikkapa siitä, minkälainen kodin tulisi olla. Luin juuri Helsingin Sanomista artikkelin, jossa kerrottiin, etteivät ihmiset enää kutsu vieraita kotiinsa koska ajattelevat, että niin kodin, sisustuksen kuin tarjottavan ruoan pitäisi olla täydellisiä. Ajattelen, että elämässä pitää uskaltaa elää itsensä näköistä elämää eikä huolehtia trendeistä tai muista ulkopuolelta tulevista ohjeista. Itseään ja omaa elämäänsä kohtaan tulisi suhtautua suopeasti ja pysytellä itse oman elämänsä ohjaksissa.
Jos Deko olisi koti, minkälainen se olisi ja miltä elämä siellä näyttäisi?
Deko olisi kotina persoonallinen, aika nuorekas ja monikerroksellinen. Se on tavallaan klassisen kaunis mutta ripauksella Peppi Pitkätossua! Mukana voi olla perittyjä tavaroita, kierrätettynä hankittuja esineitä, ehkä löydettyjäkin, ja toisaalta myös huippudesignia. Kun johonkin on satsattu, hankinnan yhteydessä on mietitty myös vastuullisuutta ja kotimaisuutta. Siitä kaikesta persoonallisuudesta ja hyvistä ideoista tulee kaikkinensa hieno kokonaisuus. Tässä kodissa käy usein vieraita! Sitä ihailenkin ihmisissä, joiden koteja lehdessämme esitellään. He osaavat elää omannäköistä elämää.
”Se on sitä elämää – taitoa elää – että sallii epätäydellisyyden.”
Miltä näyttää Dekon päätoimittajan omassa kodissa?
Viihdyn kodissani erittäin hyvin. Sen täyttävät boheemius ja etniset vivahteet, matkoilta ostetut muistot ja taide – olen kerännyt suomalaisten naistaiteilijoiden töitä. Jokin aina vähän repsottaa vehnäterrierimme Ludon vuoksi, eivätkä sohvatyynyt ole koskaan suorassa. Se on sitä elämää – taitoa elää – että sallii epätäydellisyyden. Kotonani on paljon väriä, siitä nautin.
No, mikä on lempivärisi?
Suosikkini ovat lämpimät ja mausteiset sävyt, kuten okrankeltainen ja poltettu oranssi.
Minkälaisena hetkenä oma kotisi on kaikkein kauneimmillaan?
Ihanin ja kaunein hetki on, kun astun kotiini sisään ja näen eteisestä saakka sinisessä hetkessä lainehtivan meren: tuntuu aivan siltä kuin kotimme olisi laiturin päällä.
Teksti: Hanna-Katariina Mononen, kuva: Otavamedia